tiistai 8. joulukuuta 2009

Tiedän että on yö

Tiedän että olet siellä, vaikket enää vastaakkaan. Olisin halunnut kertoa sinulle vielä monia asioita, mutta sinä katosit. Sanoinko koskaan haluavani sinut elämääni? Mitä odotit tai pelkäsit? Minä halusin vain tyhjiin hetkiini hetken lämpöä.

Olen hieronut itseni helläksi ajatellessani sinua. Mutta en minä siksi sinua kaipaa. On aivan samantekevää kuka hän on, koska käytän häntä vain siihen mihin haluan. En minä elämääni jaa muiden kuin itseni kanssa, valehtelisin jos muuta väittäisin.

Et sinä ollut sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan. Itse sinä minuun ihastuit, siksi annoin sinun tulla tyköni. Sinä vain miellytit minua hetken enemmän kuin joku muu. Minä olin ystävällinen, hoidin sieluasi ja sinua, hellyyttä tuntien, koska joskus pienet eksyneet sielut saavat minut hetkellisesti heltymään. Vastavuoroisesti halusin sinusta kuuntelijan ajatusteni jatkuvalle virralle. Älä väitä etteikö seurani olisi ollut tärkeää sinulle.

En näe sinua, mutta tunnen läsnäolosi. Kuuntele siis vielä kun lausun tämän, päästen jo hurmokseen, uskoen omaan totuuteeni.

Ei meitä oltu tarkoitettu toisillemme, niinkuin ei ketään muutakaan. On vain sattumia, hetkiä, viivähdyksiä. Me tapasimme, me loittonimme toistemme luota.

Hetken aikaa hieron vielä itseeni sinun muistoa. Se on valju ja epäsopiva. Olen valmis. Älä enää tule luokseni.

Ei kommentteja: