lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kevät tekee meistä rumat

Aamu ja aurinko alkavat Aa:lla. Menen silti kadun varjoisalle puolelle ja paheksun kevään viiraamia ihmisiä päihtymässä kaduilla, kongeissa ja kujilla. Ostan kirjan jossa on minun unelmalomani. Menen tapaamaan Svetlanaa joka ensin paheksuttuaan hiuksiani leikkaa ne taas hiljaa pehmein käsin. Svetlanan luona minua alkaa nukuttamaan, mutta sitä ensin ehdin lukea kevään muotivinkit naistenlehdistä. Musta ei kuulema ole enää trendikästä ja lemmikeille on omia painonhallintaryhmiä. Kotona haluaisin unelmoida vain lomastani ja uudesta elämästäni jossakin muualla. Huomenna vaihdan kevätverhot ja kaikki on aika hyvin.


tiistai 27. maaliskuuta 2012

Voipunut

Poimin talteen voipuneet tulppaanin terälehdet. Niissä on sama mustuus, sama haaleus kuin minussa. Löysin jotain viime kesästä. Siinä oli toivoa ja lempeä, mutta se katosi niin kuin kesät yleensäkin. On vain hetki hetkijä ja sitten sen menetät. Ikävöin jopa talven menneitä pakkasia, horrostavia hetkiä sohvalla, kiimaisia näkyjä. Mutta tämä kevät, joka ei anna armoa. Miten sen voi elää pystypäin, aivan kuin et olisi menettänyt juuri unelmiasi, aivan kuin et olisi mitätöity.



lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tämän taivaan alle

Tämä taivaan alle vetäytyy likaista pimeää. Se karkottaa ihmiset kulmien kuppiloihin tai vain käpertymään unohdoksiin. Ne jotka kohtaavat, etsivät näkevää katsetta, kehon läheisyyttä, hyväksymistä. Sydämet,  ne laulaa rakkautta.

Minun nahkani on verille raavittu, keuhkoissa on mustuutta. Muistan silti, kuinka olen joskus saanut antaa tätä hyvyyttä toiselle, miltä tuntuu koskettaa. Voisiko aika armahtaa minua unohduksella, puhtaaksi tekevällä huomisella, ajan virralla.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Rakastava

Uni kertoo sen, mitä en valveilla voi ajatella. On pakkomielteinen rakkaus ja ikävä poisnukkuneita. On verta ja nainen jonka kohdussa on kuolema.

Nukun, syön, luen. 
Nukun, suoriudun, luen. 
Nukun, luen, kirjoitan. 

Alan hyvästellä tätä kaupunkia, näitä katuja. Miten rakastankaan tätä ruutukaavaa, miten muistorikas tämä niemi on. Mutta silti kun alan tehdä lähtöä tästä paikasta, pelästyn liikkeelle lähtöä.

Minun kaupunkini, elämäni täällä, suruni tässä. 
Minun heimoni, minun sukuni.

Kuinka pysähdyksissä elämä joskus tuntuukaan olevan. Silti liike jatkuu, matka taittuu. Liike eteenpäin muuttuu matkaksi sisäänpäin. Askel eteen, kaksi sisinpään. Miten pimeä ja tuntematon seutu, loputon kaivo.

Nuku, hengitä, itke. 
Nuku, lue, kirjoita.
Miksi en kuule mitään musiikkia? 
Minne kaikki äänet, musiikki hävisi? 

Se lukee ihan paperilla, että tilastollisesti elämäni on kohtuullista eikä minulla ole riskiä sairastua mihinkään. Ehkä jään tähän, elän ikuisesti, kuljen näitä katuja etsien kadotettua sieluni. Ja rakkauttani. 


Rakastavien musiikiksi: Sibelius "Rakastava suite op.14.2"

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sininen on sinun värisi

En anna kuulle valtaa itseeni, en anna sen tuijottaa minua ja valvottaa öisin. Raskain unin herään. Annan päivien turhuuden tulla. Joskus menen sinne missä muutkin ovat. Siellä muiden keskellä olen kuin vieras laji. Mielessäni hyräilen barokkia ja kuulen kuinka jotkut puhuvat siitä rakkaudesta. Minä haluaisin liueta taivaan siniseen, lentää sinne mustilla naakan siivilläni.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Päivä kuin huhtikuu

Tällaiset päivät ovat kuin huhtikuu. Mieli aivan riemastuu, mutta kun menee ulos, puhaltaa tuuli, tuulee tuulee kovasti ylhäällä alas ja tulee lopulta paidan alle iholle kylmänä. Vielä sisälläkin paleltaa ja paleltaa, kunnes huomaakin olevansa sairas. On paras katsoa päivän kulkua sisältä. On parempi miettiä vaikka sitä, ettei kukaan tiedä miltä Aleksis Kivi näytti, vaikka hänestä seisoo näköispatsas Rautatientorilla. Hänestä ei kukaan tehnyt muotokuvia hänen eläessään. Olisi hyvä muistaa ihmisiä elävänä, olisi hyvä muistaa. Mutta asian ei pidä antaa liiaksi vaivata. On parempi nukkua ja olla miettimättä, toivoa sairauden menevän pois.