maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevään ensimmäinen päivä

(Kooltaan pienehköt asiat voivat osoittautua ylittämättömiksi)

Maanantait ovat joskus mörköjä joiden yli ei tahdo päästä. Kun puhelimeni soi ja siinä on vieras numero, toivon että se olisi puhelu Pohjoisesta: että he soittaisivat ja kertoisivat että haluavat sittenkin minut. 

Sen sijaan puhelu ei koske sitä asiaa. Jatkan kirjoittamista, jatkan selittelyä. Annan itselleni arvosanan 6 + asioiden hoidosta ja siitä että tiedostan että tiedostan etten pysty enempään. Annan itselleni arvosanan 9 + mukaansa tempaavasta ja vakuuttavasta kirjallisesta selittelystä jälkikäteen.

Tiedostan että eläisin mielelläni juuri nyt etelässä tai pohjoisessa, mutta en juuri tässä rumassa pienessä elämässäni täällä ja nyt. Tiedostan etten juuri elä vaan suoriudun. Päälleni lentää loskaa kaikkialta ja olen sen ansainnut. En ole koskaan pitänyt keväästä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Menin etelään vaikka pohjoinen oli minun

Millainen viikko täynnä haastatteluja. Yksi niistä oli junassa. Istuin hetken aikaa pienessä kopissa ja yritin puhua itselleni puhelimitse työtä. Myöhemmin samana päivänä sain viestin. Olin päässyt varasijalle. Miten pienistä asioista jää kiinni vaihtoehtoelämät: minä ja kissa kaukana pohjoisen taivaan alla (koska kaikilla noidilla on kissa). Olisin tarvinnut pohjoisen.

Junan liike vei minut siis etelään. Ravitsin sieluni kylläiseksi taidetta ja tunsin itseni rumemmaksi kuin koskaan. Tuijotin alastonta ruhoani hotellin peilistä enkä voinut kuvitella kenenkään enää rakastavan minua.  Jotkut ihmiset menevät hotelliin vain kuollakseen. Minä sen sijaan jatkan elämääni ja hotellin aamupalalla syön silmilläni viereisessä pöydässä istuvaa miestä. Kävellessäni kaupungin vieraita katuja kuvittelen elämän tuon miehen ympärille. Siinä tarinassa minä olisin kaunis ja rintanikin olisivat niin kuin silloin 20-vuotiaana. Sellaiset, joita miehet ylistivät ja laskivat kätensä niihin himoiten. Ja minä avasin reiteni miehen haluille.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Riutuvat romantikot

On elettävä kurja elämä, jotta voi kirjoittaa kauniita sanoja. Mikään ei ole niin tärkeää kuin piirtää omat sanat näkyviin, löytää ääriviivat. Näin riutuva romantikko varmasti ajattelee, sellainen kuin minä.

Ja yhtälailla yllätän itseni ajattelemasta asioita sinusta. Mitä kaikkea tekisinkään sinulle jos olisimme kahden. (ajatuksia) Olen kuin vieras tässä. Olen kauneuden vastakohta.

Hyvistä teoista rangaistaan. Halusin olla sellainen joka uskoo, urhein heistä viattomista. "Salaisuudet aiheuttavat syöpää". Minä harrastan unohduksia, siirrän ikävän jonnekin mistä en enää löydä sitä..

Tule,
ole raskas kuin uni.

Musiikiksi: Einstürzende Neubauten "Sand"