perjantai 28. helmikuuta 2014

Muista tarkistaa elintoiminnot

Muutama viikko sitten äiti soitti ja tarkisti olenko elossa.
Olen minä. Tarkistin sen.
Joskin oman aikani saisin olla kuollutkin, ennen kuin joku alkaisi kaipaamaan.



Does death come alone or with eager reinforcements?
Death is centrifugal
Solar and logical
Decadent and symmetrical
Angels are mathematical
Angels are bestial
Man is the animal

Man is the animal

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Me syntiset kiusaamme lihaamme ja itseämme vihaamme

Edestakaisin ajavat poliisiautot, jäinen maa, väsymys.
Hymyilen omille kuvitelmilleni. Ne kaikki voisivat olla totta, tai sitten vain harhaa.

Pieni sivuaskel menneeseen. Täällä me olimme.
Poika kirjoittaa jotain kaunista ja minun vanha sydämeni pakahtuu.
Sinä puhut kieliä joita minä en ymmärrä.

Olisipa tunteiden osoittaminen yhtä helppoa kuin kissoilla. Kun tarve on suurin, ne vain kävelevät syliin. Ihmisen elo on vaikeampaa, sitä saa tipahdella ja kaivata yli kaiken läheisyyttä. Joskus sitä lämpöä etsii painautumalla kiinni kuuman kodinkoneen kylkeen. Siinä on hetken lämmin olla, mutta ei se tunnu tarpeeksi turvalliselta.

Oma elämä, siihen vasta onkin vaikeaa vaikuttaa. Voi vain seurata sitä mahdollisimman läheltä ja yrittää parhaansa mukaan osallistua.

Joka tapauksessa, ehkä kaikki olisi jo ohi nyt.


Kadu tekojasi syntinen: Alison Krauss "Down To The River To Pray"

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Raskasta, jopa mahdotonta

Ihmisten kohtaaminen on niin vaikeaa. Jopa mahdotonta.



Askelet kuiskaavat portaissa. 
Askelet tulevat, menevät. 
Eivät ne ole hänen, jota minä kaipaan. 

Eeva-Liisa Manner: Runoja 1956-1977

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suurin toiveeni olisi nukkua jonkun kanssa

Näin unta jossa epäilin odottavani lasta. Jo pelkkä arvailu ja ajatus asiasta muutti elämäni paremmaksi. Minulle tarjottiin uusi upea asunto kaupungin parhaimmalta paikalta. Olin tärkeä ihminen, osa yhteiskuntaa.

Juuri nyt voisin itkeä ihan muuten vaan, ajattelematta tarkemmin miksi. Olisihan niitä syitä, mutta mitäpä niitä nyt tässä miettimään.

Mutta kuka suojelisi kipinää, sitä pientä toivoa? 

Ehkä käyn hetkeksi makuulle, suljen kaiken pois mielestäni. Nautin itsestäni ja etsin ajatuksistani kuvan kauniskasvoisesta miehestä. Minä voisin olla jonkun enkeli. Ja se joku olisi minun. Olisimme toisillemme niin hyvin.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Voin olla tämän yön

Viime aikoina olen murehtinut sitä, miten saimaannorppa mahtaa pärjäillä. Tuleekohan tarpeeksi lunta ja onnistuuko pesintä? En tiedä murehtiiko kukaan lähipiirissäni tällaisista asioista. Kaikki maailman murheet laskeutuvat minun päälleni, olen sijaiskärsijä. Voisin toki miettiä omaa elämääni lähempänäkin olevia asioita, vaikkapa sitä mahdanko selvitä helmikuusta hengissä kaiken tämän kiireen ja rahattomuuden kanssa. Työkiireet eivät tarkoita sitä, että se lihottaisi lompakkoa. Kaikki raha mikä tulee, aina myös menee. Elämäni on mukavasti surkeaa ja pysyn notkeana tämän taiteilun kanssa.

Vaikka en tee enää nykyään lupauksia, olen kai pikkuhiljaa tekemässä elämänmuutoksia. Olen päättänyt vähentää eskapismia ja olla enemmän läsnä, ilman viinaa. Varsinkin viinattomuus tuntuu nyt oikeimmalta ratkaisulta ja suorastaan innostaa minua. Toki lausun pimeyteen myös muita toivomuksia, haluja muutoksesta. Jätän sanat kulkemaan sinne jolle ne kuuluvat, pieniä pyyntöjä ja rukouksia rakkaudesta.

Elämä tuntuu vasta, kun se koskee huulia pehmeästi, samalla haluten himokkaasti.


Jos uskoo uniin: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila "Helvetti"