sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Hidas sunnuntai

Pitkään nukkumista ja ei mitään erityistä. Mietin taas kerran josko lopettaisin juomisen. Luulen että jatkan asian miettimistä taas seuraavalla kerralla. Ulkona on lämmintä ja sisällä tukahduttavan kuumaa. Ajattelen poikia ja minun tekee mieli.

En tee mitään. Sitten tulee sadekuuro, ukkonen, rakeita. Hetken aikaa pihamaa kuohuu. Ja kuumuus jatkuu.



lauantai 27. kesäkuuta 2009

Helle

Kissa heittelee kohmeista lihan palaa pitkin lattiaa. Ehdinkin juuri siivota ja juoda olueni korkeasta lasista. Kuuma ilma tekee kissan kiukkuiseksi. Tuuletan läpi talon ja saan välillä seisovaan ilmaan tuulen vireen.

S:n innoittamana etsin levyni, josta Balladi löytyy. Kuunnellessani Yarin Punaista Vaniljaa, ajatukseni eksyvät Toisaalle ja sen lukuisiin tarinoihin, joita olen kuullut.


-----

Mies halusi naista, hän halusi sitoa naisen kauniisti tuoliin istumaan. Nainen kiitti huomiosta, mutta kieltäytyi ehdotuksesta. Kehkeytyi outo toveruus, jossa keskusteltiin miehen halusta. Nainen vinkkasi miestä paikasta, josta samanhenkisiä ihmisiä löytyisi. Niitä löytyikin ja mies lupasi sitoa kiitokseksi naisen hyvin kauniisti, sitten kun hän haluaisi.

Nainen mietti, tuntevatko toiset hänet paremmin kuin hän itse. Elääköhän vain sitä elämää johon on tottunut, jota häneltä odotetaan.


-----

Helle väsyttää. Mutta illan tullen kömmin ulos.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Tulehen tuijottaja

Mitä halusinkaan sanoa tästä viikosta? Ehkä sen, että yksi unelmani kariutui ja sen johdosta aloin miettimään taas tulevaisuuttani. Vaihtoehtoja on monia, en tiedä mitä kokeilisin. Jokatapauksessa haluaisin nyt laulaa kovaa ja matalalta vaikka tätä laulua..

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannusyön unia



Ilman juhannustaikojakin näin unta miehestä. En minä häntä tuntenut, mutta päädyimme nopeasti sänkyyn ja rakastelemaan. Kun vihdoin yhdentoista aikaan heräsin, alkoi satamaan kaatamalla. Sateen lakattua paistoi aurinko hurmaavasti kun samalla jyrisi ukkonen. Ja sitten satoi taas.

Saan viestejä Toisaalta. Yksi lähettää matkaraporttia Baltian kierrokseltaan. Toinen on masentunut ja itsetuhoinen. Kolmas lähettää suukkoja. Neljäs on ollut kadoksissa monta päivää ja parista muusta en ole kuullut pitkilleen.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Yötön yö



Eino Leino ei jätä minua rauhaan. Hän puhuttelee minua Loirin äänellä. Kuuntelen pätkittäistä ääntä netistä täällä syrjässä.

Vuosi sitten olin myös täällä, yksin, niinkuin nytkin. Minun oli paha olla, itkin, surin, murehdin. Nyt hengitän vapaasti. Toki pieniä murheita on, mutta murehdin ne ensi viikolla. Tämä pala maata kuuluu myös minulle osittain. Tunnen että isä on yhä läsnä. En minä halua mennä hautausmaalle katsomaan kiveä, koska hän on täällä.

Lämmitin tupaa varoen ja hitaasti. Niitin myös viikatteella vähän nurmikkoa. Sitten lämmitin saunan ja saunoin hartaasti. Lehtokurppa lentää saman reitin samaan aikaan kuin aina. Pääskyt eivät tulleet tänä vuonna pesimään, sitä suren. Kissani nauttii vapaudesta, mutta tietää että pitää tulla ajoissa nukkumaan. Minua herkistää viulun raastavan surullinen ääni. Ja Leino, hän vaatii minua yhä kuuntelemaan.

Yksinäisiä sadekuuroja

Mietin sitä, yksinäistä sadekuuroa. Vai kuulinko tahallani väärin. Ehkä se oli yksittäinen. Mutta voi sellainen sadekuurokin olla yksinäinen ja siksi se haluaa paiskautua taivaalta vasten maata, vasten vettä ja vasten minua.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Ukkonen

Pimeitä katsomoita ja pahalle haisevia ihmisiä. Liikettä. Joskus varjot ovat tärkeämpiä kuin valot. Sydämeni takoo tanssin rytmiä. Jotkut esitykset ovat samantekeviä, jotkut elämää suurempia. Huomaan kaivanneeni tätä enemmän kuin muistan.

Myöhemmin tulee ukkonen, salamoi, sataa ja sataa. Silti painostava ilma ei katoa. Mieleni on täynnä musiikkia. Naapurit juhlivat ja tuntuu kuin olisin ollut täällä pitempään kuin viikon.

Aion olla onnellinen

En tiedä mistä aloittaa. Ehkä siitä, että olen vähän turhautunut itseeni ja tunnen että ihminen johon olen luottanut aina eniten, on minut pettänyt. Tai siitä, että tunnen olevani syrjässä siitä, mihin kuuluin ennen. Ja sitten tunnustan itselleni, etten koskaan kuulunutkaan sinne, olin vain siellä. Mutta siltikin, moni asia on paremmin kuin ennen.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Sanoja ja tekoja

Aamulla töissä oli hetkellinen sekasorron tuntu. On kai turha sanoa, että tietää miltä jostakin toisesta tuntuu, mutta tiedän. Itse koin tuon kaiken viime vuonna. En jaksa ajatella enää sitä miten sen yli pääsee, vai pääseekö. Ehkä vain kiersin asian ja kaikki tulee vielä joku päivä vastaan.

Työpaikka on yhteisö, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pienet siiven iskut aiheuttavat myrskyn.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Mitä nainen tarvitsee

Uusi kotini on näyttänyt outoja ja väkeviä unia. Katselen niitä kummastuneena. Mietin mitä ihminen todella tarvitsee välttämättä, siis aineellisesti. Laadin itselleni sääntöjä. Tulen siihen tulokseen että nainen tarvitsee kuitenkin enemmän kuin kolmet rintaliivit. Olen huomannut sen käytännössä.


Muistot



Kuuntelen, haistelen, katselen ja tunnustelen uutta kotiani. Niin tekee myös kissa, joka ensimmäisen vuorokauden lymysi lähinnä piilossa. Toisen päivän iltana se alkoi tutkiskella ja kurkkia varovasti keittiön pöydältä ulos uusia maisemia.

Vielä vähän tavaraa ja siivoamista odottaa vanhassa kodissa. Tuntuu tavatoman vaikealta lähteä vielä sinne. Olen myös vihainen itselleni, sillä huomaan omistavani vieläkin liikaa kaikkea. Toisaalta olen suvun muistojen vaalia. Minulla on tädin, isovanhempien ja vanhempien kaikkea vanhaa mukanani. Vaikka elän yksin, on sukuni mukana.

Pystyn kuitenkin hymyilemään kun katson uudessa kodissani sängyn päädyssä kattoon asti kohoavaa tyhjien pahvilaatikoiden läjää. Päivän siivoamisen jälkeen pääsen vihdoin istumaan jo kiikkuun ja kissakin tulee hetkeksi syliin kehräämään. Ehkä tämä jouluun mennessä alkaa näyttää varaston sijaan kodilta.