maanantai 29. lokakuuta 2012

Niiltä ajoilta ei ole muistoja

Maailma esittäytyy kylmän kauniina. Se suorastaan puristaa rinnasta. Pudonneet puun lehdet rahisevat jaloissani, niissä on vielä kalpeaa väriä. Pihlajat seisovat paljaina mutta vielä marjoista raskaana.

En tiedä onko mieleni raskas, vaiko vain väsynyt. Mutta se jaksaa keskittyä ihan pieniin hetkiin kerrallaan. Punaisiin marjoihin, kalpeisiin lehtiin, ilman kuulauteen, taivaan sävyihin, täysikuuhun.

(Seuraavana päivänä maailma peittyy valkeuteen. En tohtisi mennä ulos ja koskettaa puhtautta.)

Joku mainitsee kaukaisista ajoista, yhteisistä muistoista. Se tuntuu oudolta, sillä minulla ei ole muistoja niiltä ajoilta.

(Mieleen pyrkii koko ajan jokin sävel. En vastustele sitä. Se täyttää kaiken niin, että olen särkyä.)


Musiikiksi: Erik Satie "Gnossienne 1"

maanantai 15. lokakuuta 2012

Taivaalla on linnun jälkiä

Taivaassa on jo talven harmautta. Se on kaunis, niin kuin maahan laskeutuneet lehdet, raskaana roikkuvat pihlajanmarjat ja täytenään liplattava järvi.

Luonto näyttää sävynsä ja karaisee itseään talvea varten. On sääli että pimeä tulee ja peittää värit. En voi tähyillä taivasta tai kävellä pitemmälle. Lintujen levoton parvi lentää takapihalla. Koti asettuu tasapainoon. Kissa tuhisee vieressäni ja minä olen ehyt.

Yritän löytää sanoja jotka vakuuttavat ja tekevät minusta vahvan. Yritän opetella armollisuutta, etenkin itseäni kohtaan. Elämä on liian lyhyt täytettäväksi vihalla. En pääse itsestäni pois.

"Älä uneksi pois kaipaustasi. Kaipaa esiin unelmasi." (Elonkorjaajat-taiteilijaryhmä)

torstai 11. lokakuuta 2012

Annan päivä

Aamu, tai ehkä se on jo aamupäivä, herättää minut sumuun. Avaan radion ja täytän asuntoni klassisella musiikilla. On hieman ikävä lähteä hetkeksi pois, tehdä itsestään ihmisenkaltainen ja toivoa että olisin kuin kuka tahansa muista.

Kotini on tyhjä tassuttelusta, sillä kissani on mennyt jo edeltä syyslomalle. Poden ikävää, poden elämän kaipuuta. Yritän puuttua elämänkulkuuni ja haen unelmia, tulevaisuutta.

Tällaisina kauniina syyspäivinä voi elää yksinkertaisesti. Voi elää päivän Anna Ahmatovana ja tehdä kuten hän runossaan kertoo:

Olen oppinut elämään viisaasti, karusti, 
rukoilen Jumalaa, tähyilen taivasta, 
illan suussa kävelen pitkään, 
väsytän turhaan kaipausta.

(Suom. Marja-Leena Mikkola)