maanantai 29. lokakuuta 2012

Niiltä ajoilta ei ole muistoja

Maailma esittäytyy kylmän kauniina. Se suorastaan puristaa rinnasta. Pudonneet puun lehdet rahisevat jaloissani, niissä on vielä kalpeaa väriä. Pihlajat seisovat paljaina mutta vielä marjoista raskaana.

En tiedä onko mieleni raskas, vaiko vain väsynyt. Mutta se jaksaa keskittyä ihan pieniin hetkiin kerrallaan. Punaisiin marjoihin, kalpeisiin lehtiin, ilman kuulauteen, taivaan sävyihin, täysikuuhun.

(Seuraavana päivänä maailma peittyy valkeuteen. En tohtisi mennä ulos ja koskettaa puhtautta.)

Joku mainitsee kaukaisista ajoista, yhteisistä muistoista. Se tuntuu oudolta, sillä minulla ei ole muistoja niiltä ajoilta.

(Mieleen pyrkii koko ajan jokin sävel. En vastustele sitä. Se täyttää kaiken niin, että olen särkyä.)


Musiikiksi: Erik Satie "Gnossienne 1"

Ei kommentteja: