lauantai 27. toukokuuta 2017

Kun aika on

Suurmiehen kuolema kosketti ja itketti loputtomasti. Mieleeni syöpyi lähtemättömästi Narvan marssi, kirkosta ulos keinahteleva saattue, emerituspiispan kumarainen olemus ja pohjattoman surullinen katse. Monet puhuivat siitä kuinka Suuri Suomalainen oli ajoittamisen mestari. Myös hänen lähtönsä oli sellainen. Tulemme aina muistamaan tämän vuoden ja päivän.

Hyvää taivasmatkaa.






keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Lähellä, iholla ja viileänä

Ainahan voisi puhua säästä ja siitä kuinka kevät antaa odottaa itseään. Minulle aika on toisenlaista, enkä osaa puhua lämpötiloista tai kevätkylvöistä. Tiedän vain että keväisin minun täytyy muuttaa, koska minulla on tämä linnunmieli. Lähdön lähestyessä tulen yhä väsyneemmäksi. Ennen itseäni täytyy hoitaa velvollisuudet, jotka vie voimiani. Myös kuolema pysyy lähellä ja tietoisuudessa. Hekin, jotka luulin jo kuolleen, kuolevat yhä uudelleen ja ehkä nyt lopullisesti. Elämä on niin kuin aina, herkkää ja epävarmaa.