sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Lokit

Olen katsonut kuvia itsestäni. Jokin niissä vaivaa minua. Sitten ymmärsin että koko olemukseni pyytää anteeksi olemassaoloaan, olen nöyrä. Minussa ei ole itsevarmuutta tai rohkeutta. Niissäkin kuvissa yritän olla olematon.

Ensimmäiset muuttolinnut ovat palanneet. Katsoimme ulkona kissan kanssa kuinka valkoiset lokit lensivät tummaa yötaivasta vasten.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Ei kokonaista elämää, vain puolikas

Mietin missä kaikki ovat olleet koko päivän. Olen tänään ollut liikaa itseni kanssa, puhunut mielikuvituspoikaystävälleni ja valunut alakuloon. Minun ongelmani on se, etten jaksa olla täällä läsnä, katoan aina Toisaalle, milloin minnekin, niin on ollut aina. Ei minusta ole olemaan täällä kokonaisena.

Ja mitä vastata ihmisille jotka kysyvät mitä minulle kuuluu? Ei mitään, koska minulle ei kuulu juuri mitään.

Lähden ulos vasta kun pimeä laskeutuu, koska en jaksa tätä harmaata loskapäivää. Ulkona oleminenkin saa minut vain enemmän ärtyneeksi. Kevät tekee minusta loskaa.

Ja mistä noita kaveripyyntöjä minulle tulee, miehiltä joita en edes tunne.

Ninan laulu

Jos osaisin laulaa, haluaisin tehdä sen niin kuin Nina.

Hyvä henki

Eilispäivä oli onnellinen ja täynnä kaveruutta. Mutta minä olin väsynyt ja nälkäinen ja tunsin itseni rumaksi. En ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset katsoivat minua niin ja miksi hämmennyin joistakin katseista.

Miten hyvä että on viikonloppu. Kuinka ihana on lauantai, voi herätä yhdeksältä ja maata vielä kaksi tuntia uneksien rakkaudesta niin että se sattuu. Jotkut ihmiset saavat minutkin tuntemaan itseni hyväksi. Hellin sitä ajatusta.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Ei muistoja

En muista mitään viime yön unista. Mutta tämä päivä olisi kiva ottaa uudelleen aamusta saakka. Päivä jyräsi jotenkin yli ja kaiken täydensi auto, joka roiskautti kurat päälleni. Koko päivän jotakin oli minulla hukassa. Lopulta illalla löysin sen. Jotakin tästä päivästä päättyi siis hyvin.

Keltaisen vajan seinän vieressä on pala kesää. Kissa tykkää kävellä siinä, rahisevalla ruohikolla.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kaikkea paitsi oikeaa elämää

Tärkeintä kai olisi oppia tuntemaan oma kehonsa, koska sielunliikkeitään ei voi hallita. Mutta sen tunnistan, että kaipaisin taas etäisyyttä työhön, jotakin aivan muuta. En saa enää pidettyä mieltäni keveänä. Kaikenlaiset pienet säröt alkavat taas harmittamaan ja kasvamaan suuremmiksi. Ja kierre on taas valmis, raivo kasvaa.

Ja hetkittäin ei vain muista mitään, mitä olikaan tehnyt tänään, eilen, kuukausi sitten, vuosi sitten. On vain tyhjyyttä ja epämiellyttäviä tuntemuksia.

Unet, nekin ovat liian lyhyitä ja keveitä, unohtuneita. Mutta jotakin hyvää muistan niistä. Se liittyi välittämiseen, hyväksymiseen ja ystävyyteen.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Keväisin olo muuttuu pehmeäksi, pölyiseksi ja samalla äreäksi

Kevät aurinko tekee olosta kovin kummallisen. Mieli pehmenee ja hymyilee, mutta samalla on tavattoman pölyinen olo. Jotkut viime talvisten asioiden miettimiset ja kyselyt saavat aivan raivoisaksi. Todellakin haluan keskittyä vain tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. En hetkeäkään entiseen.

Käsi kipuilee. Tietenkin joku paikka pettää kun vauhtia pitäisi kiihdyttää. Naapuriin on muuten muutanut pitkätukka hippipoika. Se kyllä hymyilyttää.

(musiikkivideo Bob Wiseman)

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Yö tulee lähelle

Yö saapuu luokseni. Se käy sänkyyni. Minä, kissa ja yö samassa sängyssä. Minä olen kaikkein ahtaimmalla, selkä seinää vasten.

Muistot tulee tummina, ahtaina mieleeni. Ne eivät ole hyviä asioita, mutta työnnän ne pois. Ruumis käy raskaana, mutta mieli ei vielä lepää.

Yöllä näen unta Lemmikistäni, tuosta mieltäni ilahduttavasta miehestä.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Sielu

Sielultaan haavoittuneet ihmiset ovat vaarallisia.
He puolustavat raivokkaasti rajojaan kaikelta,
joskus itseltäänkin.

Mutta sitten kun voimat loppuvat
ei ole enää mitään mitä jaksaisi suojella.

Jos kaikki on jo valunut pois
tai tullut yli,
onkin jo aivan tyhjä
ja kaikki mikä tulee liian lähelle,
hävittää rajat,
repii sielun kappaleiksi.

Kun sisin on jo kivettynyt
kaikki mikään tulee
jää
sinne sisälle
ikuisesti.

Tunnetko ketään joka ei
painuisi alas?

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Enimmäkseen puhumme säästä

Puhumme naapurin sedän kanssa enimmäkseen säästä ja kompostista. Näinä aikoina seuraamme kissan kanssa kuinka ruoho kasvaa. Ulkona on edelleen kylmä vaikka aurinko paistaa. Minun tekee tavattomasti mieli olutta.

Iltaisin minut valtaa taas outo mieli ja kaipailen seuraa Toisaalta. Erityisesti häntä, joka on päivisin mies ja öisin nainen. Menen sinne ja näen hänen olevan paikalla. En uskalla puhutella. Toivon hänen näkevän ja tekevän aloitteen. Niin ei ehkä koskaan käy.

Sehän se on outoa, kun nykyään kaikki tutun näköiset miehet ovat joko baarimikkoja tai portsareita. Enkä edes käy usein baareissa.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Simeon

Tyytymättömyys ja viha on mielessäni. Simeon, tuo pahanilmanlintu, joka tuo mukanaan aina epäilyksen siemenen, maleksii luonani. Sillä on taas jotain paskaa mielessään ja se tiputtelee totuuksiaan ajatuksiini. Se saa minut unohtamaan kaiken mitä minun piti muistaa.

Joku sentään oli muistanut ja huomannut että olen ollut poissa. Hän oli laittanut minulle viestiä ja kysyi olenko hävinnyt kokonaan. Vastasin tietenkin että olen.

Minusta tuntuu siltä että olen muuttunut taas näkymättömäksi.

Et tiedä

Sinä et tiedä että kirjoitan sinusta tänne. Olen piilottanut sinut sanoihin, rivien väleihin, pisteisiin. Tietäisitpä mitä kaikkea olen tehnyt, vain siksi, että olen kaivannut sinua elämääni. Sen vuoksi et tahtoisikaan minua. Piste.

Tänään minulla ei ollutkaan voimia mihinkään. Palelen. Odotan jonkun vanhan palaavan, koska nyt ei ole mitään.

Ihmisen kaltainen

Aamulla herätessäni tiesin etten muista hätänumeroa. Unessa minun olisi pitänyt soittaa poliisille. Mietin varttitunnin sängyssä numeroa, kunnes muistin. Sitten vasta nousin ylös. Siinä unessa istuin muuten limusiinin kyydissä. Olen nähnyt jo pari kertaa tänä vuonna unta limusiineista. Niitä on yleensä paljon ja istun yhden kyydissä. Joo, varmaankin jokin penissymboli.

Tummat tulppaanit ovat alkaneet pikkuhiljaa taipua ja avautua. Minullakin on avonainen olo. Odotan kesää, koska kesällä elämä tuntuu vasta alkavan. Se on tietysti aivan vääränlainen asenne. Ja niitä kirjoituksia iholla, niitä minä myös ajattelen.

Eilen yöllä minulle tuli sellainen olo, että haluaisin seurustella jonkun Riston kanssa. Kaikki tietämäni Ristot ovat muusikoita ja tosimukavan tuntuisia. Ilmoitelkaa jos tiedätte sellaisia Ristoja, jotka voisivat alkaa olla minun kanssa.

Minulla on vasta aamu. Nyt pitäisi alkaa johonkin.

Yössä

Tässä yössä oli paidattomia miehiä, mikä oli hyvin miellyttävää. Ja musiikkia joka oli raivokkaan ihanaa. Ajattelen millaista olisi piirtää tuollaiselle iholle sanoja ja kuvioita. Minä ajattelin ja en ajatellut ja tyhjyys täyttyi välillä ja kaikki hälveni, selveni ja kaikkosi taas.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Tummat tulppaanit

Maljakossa on tummia tulppaaneja ja seuraan ruohon kasvamista. Otan pienet iltapäiväkännit. Illalla täytyy vielä jaksaa monta tuntia ottaa vastaan musiikkia.

Tässä jokin aika sitten muistin että minulla on oma elämä jota voisin elää. Siellä Toisaalla oli ihmisiä muttei oikeaa elämää. Tämä on oikeaa elämää, muttei täällä ole ihmisiä. Toisaalla miehet halusivat minua ja kertoivat estoitta mitä halusivat ja tekisivät kanssani. Mutta täällä on vain tyhjyys. Ehkä joskus kerron taas niistä miehistä.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Voema

Päivät ovat pidenneet, mutta aika ei ole lisääntynyt. Kaikkein eniten juuri nyt haluaisin lukea ääneen jollekulle erästä lempikirjailijaani. Niin juuri, lukea ja keskustella, ihmetellä ja ihastella ääneen.

Kevät on alkanut virrata minussa. Ajatukset ovat jo tätä aikaa edellä. Jotakin täytyy tapahtua kohta. Jotakin hyvää ja kaunista.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Suojele minua

Suojele minua ajatuksiltani, niiltä joilla vahingoitan itseäni.
Suojele minua teoiltani, niiltä joilla satutan itseäni.
Suojele minua maailmalta joka vie minulta minut.

Vielä minä pyytäisin senkin, että antaisit minulle sellaisia mahdollisuuksia joihin osaan tarttua.

Muuta en voi luvata ja antaa, kuin tämän hajanaisen itseni.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Ketä sinä rakastat

Selkeyttääkseni kaikkea, haluan huomauttaa että olen aina rakastanut kauniita poikia hyvin syvästi ja herkästi. He eivät kuitenkaan ole niin paljon rakastaneet minua. Rumat äijät minua ovat enimmäkseen naineet ja minä olen heidän sieluaan hoitanut, mutta se kaikkihan on ollut ihan turhaa läheisriippuvuutta. Kyllä minä kauniita poikia rakastan, jospa hekin joskus vielä minua. Sen yhden kauniin pojan lumosin kerran lemmenloitsullani. Täytyy keksiä uusi, yhtä tehokas loitsu.

Oikeasti haluaisin kysyä missä sinä olit koko illan? Oliko sinulla mukavaa, kaipasitko siellä jossakin ketään? Miksi en ole nähnyt sinua, miksi et koskaan ota minuun yhteyttä? Mutta joskus sinä vielä tulet, tunnen sen.

Aivan kevyesti mutta syvältä

Tällä viikolla olemme puhuneet paljon kuolemasta, ihan kevyeen sävyyn mutta myös pelottavan omakohtaisesti. Ja tietysti myös ihmissuhteista, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Myös hiljaisuutta on ollut, mykkyyttä, mistä en pidä. Minä poistin mykkyyden. Mykkyyshän on kuin kuolema: sinut vaietaan olemattomaksi. Syvävenyttelyä olen myös jatkanut, se sisäinen korsetti alkaa löytyä. Huomenna ajattelin mennä avantoon.

Sillä aikaa kun

Sillä aikaa kun kävelin kotiin, joku kirjoitti minulle runon. Tämä päivä oli mukava; naurua, auringonpaistetta, ystävyyttä ja runoutta. Nyt voi alkaa nukkumaan.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Runoilija on kuollut, runous elää!

Haikeutta tuntien tiedän, että minun pitäisi palauttaa rakastettava herra Runoilija takaisin kirjaston hyllyyn ja etsiä seuraava innoittajani. Olen mieleltäni jo kuitenkin valmis ja halukas uppoutumaan seuraaviin sanoihin. Sanat elää, runous elää, sanat valehtelevat, runous on totta.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ja tämä rakkaus

Voin minä ihan hyvin, mieleltäni. Kehoni on vain raukea, sillä olen taas mielenvirkistymisen jälkeen alkanut rääkkäämään itseäni ja väsyn. Toisista minä olen huolestunut. Hetken aikaa kun maailma näyttäytyy ilona, tuleekin paha.

Minun odotus oli lyhyt. Suunnitelmani ensimmäinen osa toteutui, mutta toinen vaihe ei. Olin selvästikin tulkinnut asioita väärin. Voi minua, kuinka taas annoinkaan tunteiden viedä. Ei jää muuta kuin häpeä ja unohdus. Mutta elämä lienee turhan lyhyt näiden asioiden murehtimiseen. Vielä minulla on tämä rakkaus.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Älä kuihdu pois

Näihin aikoihin pitää muistaa ravita itseään kaikin tavoin, ettei kuihdu ja kuole pois ennen kesää.