sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kevätuhri

Vapauden tunne on lähtenyt minussa virtaamaan kuin kevätpuro, joka uskoo joskus olevansa kuohuva koski. Vapaus on valtaa, oman elämän hallintaa. Romantisoin tulevaisuuteni. Huomaan että tässä vaiheessa käsikirjoitusta päähenkilö tekee elämänmuutoksen joka vaikuttaa oleellisesti lopputulokseen. Se mitä tuonnenpana tapahtuu on vielä avoinna, mutta päähenkilö on löytänyt muutokseen ratkaisun.

Valikoin vaatekaapistani jotain mistä haluan luopua. On hyvä antaa pois jotain keväälle ja toivoa ettei se halua mitään muuta uhria. Keväinen karnevaali lähestyy. Yritän löytää siihen ihmislajille tyypillisen lähestymistavan ja jäljitellä sitä.


torstai 26. huhtikuuta 2012

Hymy

Aloittaisinko sumuisesta päivästä? Siitä miten se verhosi maan, miten haaveilevana suuri vesi vielä odotti ilman kosketusta ja tuulen hyväilyä. Kertoisinko siitä miten hetkellisesti kevät saa minut melkein uskomaan hyvään. "Ei se kesää tee jos tyttö hymyilee", silti hymyilen joskus ja tervehdin niitä pappoja jotka tulevat minua vastaan, heitä joille minä olen enkeli joka valaisee päivän, mutta todellisuudessa he ovat minun pappaenkeleitä.

Siitäkään en ole sanonut että Kuolema kulkee taas näillä mailla, tahtoo mukaansa kauniit ja rohkeat, rakkaat ja rakastetut. Olen siis jättänyt sanomatta paljon, senkin miten monta päivää minua vaivasi pienen lapsen äiti, jonka silmissä ei näkynyt onnea, ylpeyttä tai rakkautta.

Paha on läsnä. Olen väsynyt, ymmärrän että sairastun tästä katkerasta pahasta, mielen mustuudesta. Aion silti nostaa tärisevät käteni ja yrittää suojella sitä joka on minuuteni.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Hänen olivat linnut

Kestää aikansa että saan itsestäni ihmisenkaltaisen. Sänky syyttää petaamattomana silmiäni, siinä on vielä yön kiihkoa jäljellä. Eläimelliset halut vaivaavat, kun pienet teot, mutta suuret sanat sysäävät arjen raiteeltaan, hypnoottiseen transsiin, elämän tanssiin.

Tätä aikaa vaivaa ahdinko ja kuuntelun tarve, hiljainen läsnäolo. Miehet puhuvat, minä kuuntelen, sisimmässäni itken heidän ahdinkoaan ja vilpittömyyttään. Haluaisin suojella heitä kaikelta, viedä pois heidän pahansa, sillä heidän ovat unelmat ja maailma.

Olen minäkin kokenut ja kohdannut elämää (valehtelee). Kaikki nuo tarinat joita kuulen - eikö ne ole sitä? Tunnistan kyllä kuinka elämä kulkee ohitseni ja hymyilen sille vaivaantuneena kuin etäiselle tutulle. Sisimmässäni tiedän että joillekin kuuluvat unelmat, toisille linnut.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Outoon valoon

Keväässä on outoa valoa ja silti lumessa viipyy vielä talven siniset varjot, kuin taivas hipoisi lumen pintaa. Sytytän valon nähdäkseni paremmin pimeän. Tässä kulkee pimeän ja valon raja, tässä tietoisuus ja tiedostamaton. Jos voisin valita, valitsisin pimeän ja hiljaisuuden. Voi olla että elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen, ainakin minulle. Mutta en tarkoita omaa kuolemaani. Joskus toisen kuolema voi vapauttaa toisen elämään. Kun pimeys on läsnä ja minä lepään tässä, nousee taas pimeä tiedostamaton päälleni. Sillä on Minotauruksen hahmo ja halut, minun nimeni huulillaan. Huhtikuun julmuus ja piina, kaikki tulee ilmi ja outoon valoon.

Olen minä nähnyt ja kokenut elämää (valehtelee).