maanantai 31. lokakuuta 2011

En enää koskaan ikinä

Miten outo viikonloppu, miten epätavallisia kohtaamisia, mitä väärinymmärryksiä, miten paljon häpeää. Yhdessä hetkessä elämä, kuolema, menneisyys ja nykyisyys. Miten monta kertaa kaikki on jätettävä ja jälleen kerran kohdattava uudelleen.

Taas uudelleen ja uudelleen huomaan mikä pettymys itselleni olenkaan, en minä kuulu tänne, en halua olla täällä. Ja samaan aikaan minulla on mahdollisuus lähteä, enkä siltikään pysty vielä.


Musiikkia sielun ikävään: 



lauantai 22. lokakuuta 2011

Pajun viimeinen lehti

Pajun viimeinen lehti havisee lohduttomana ja peloissaan. Se ei haluaisi irrota, luovuttaa, ei jättää kotipuutaan. Yöllä olen kuulevinani ulkoa tukahtunutta naisen huutoa ja vaikerrusta. Se ei ole ihmisestä, se on luonto joka vaikertaa. Täällä syrjässä tunnen kuinka yö on täynnä elämää jota en voi nähdä, tunnen vain. Joskus kuolema kulkee näillä seuduilla ja tunnen kuinka se tulee yöllä hengittämään kylmästi kasvoilleni. Pyydän nöyrästi sitä jatkamaan matkaa, säästämään tämän talon asukkaat vielä tämänkin kerran.

Syksyn ensimmäiset räntäsateet valaisevat mieleni. Talven lapsena nautin ensimmäisistä hetkistä ja vihaan viimeisiä. Mutta nyt edessä on monta kokematonta hetkeä johon voi tarttua.

Musiikkia pimeään aikaan: Eppu Normaali "Pimeyden tango"

lauantai 15. lokakuuta 2011

Elämän pituinen matka

Yskin taas vähän lisää ja jatkan ajatusteni matkaa. Elämä on, tuo kipeän ihana asia, tutustumismatka omaan sisinpään ihmisyyden lähteille. Vaikeinta on lähteminen ja sen jälkeen hyväksyä se mitä kohtaa siellä. Ehkä silloin, kun huomaa olevansa tyytymätön siihen yhteisöön jossa on osana, se ei olekaan yhteisön vika, vaan tyytymättömyys heijastuu omasta muutoksesta ja siitä ettei enää sopeudu ympäristöön. On siis jatkettava matkaa, löydettävä oma paikkansa.

Haluan löytää sen paikan jossa ihmisten silmistä kuvastuu välittäminen, ilo, hellyys. Etsin lempeitä käsiä ja hyväilyjä, ystävällisyyttä. Laitan Jimin laulamaan ja hän kysyy "Who do you love now?"

Taustamusiikkia matkalla: Kansas "Dust In The Wind"
Musiikkia elämän kiimaan: The Doors: "Who do you love"
Musiikkia epäuskoisille: The Doors: "Shaman's Blues"

perjantai 14. lokakuuta 2011

Musiikkia rakastavaisille

Kaikessa hiljaisuudessa, ylhäisessä yksinäisyydessäni, jaksan loputtomasti ajatella itseäni. Olen tullut siihen tulokseen että osaan olla oikeamielisyydessäni jopa julma, mutta lopulta olen kuitenkin hyvä ihminen. Jos joskus unohdan asian, muistan sen katsellessani erästä taulua seinälläni,  ja sitä kuinka 70-vuotias taulun maalannut taiteilijaherra kertoi sen minulle kättäni lujasti puristaen: "minulla on sellainen aisti, minä tiedän että olet hyvä ihminen". Sellaiset taiteilijaherrat eivät voi olla väärässä.

Mutta hyvyyttäni ei ole vielä palkittu, se mitätöidään mielipahalla. Kuten eilen kun avustin yönkähmässä vanhan juopon oikealle kadulle, hän totesi kiitoksen sijaan että olen lihava.

Painajaiset ovat ehkä jo loppuneet. Toivoisin että tulisi taas onnelllisia, huolettomia aikoja. Haluaisin vielä kerran avata sydämeni, vain yhden kerran vielä rakastaa. Ja silloin kuunnellessani rakkauslauluja tietäisin että ne kaikki kertovat minusta ja rakkaastani.

Musiikkia rakastavaisille: John Denver "Annie's Song"
Musiikkia sielun epäharmoniaan: Nirvana "Oh, Me"

maanantai 10. lokakuuta 2011

Silloin kun olin idässä

Siitä lähtien kun kävin idässä, olen ollut hieman kipeä. Siellä ei ollut lämpöä ja me palelimme. Vilu jäi iholle, niin kuin lämmön ja läheisyyden kaipuu. Katselen nälkäisinä miehiä. Myös kuvat herättävät minussa kaipuun, haluan kauneutta ympärilleni ja kun näen tyhjän lavan, mieleni alkaa täyttää sen tanssin liikkeellä.

Yritän huuhdella kivun kurkustani ja epäilykset mielestäni. Kun mies lähettää minulle sähköpostin, suljen silmäni ja ajattelen hänet lähelleni. Ihoani kihelmöi. Tiedän että se olisi hyvää ja kaunista.