lauantai 22. lokakuuta 2011

Pajun viimeinen lehti

Pajun viimeinen lehti havisee lohduttomana ja peloissaan. Se ei haluaisi irrota, luovuttaa, ei jättää kotipuutaan. Yöllä olen kuulevinani ulkoa tukahtunutta naisen huutoa ja vaikerrusta. Se ei ole ihmisestä, se on luonto joka vaikertaa. Täällä syrjässä tunnen kuinka yö on täynnä elämää jota en voi nähdä, tunnen vain. Joskus kuolema kulkee näillä seuduilla ja tunnen kuinka se tulee yöllä hengittämään kylmästi kasvoilleni. Pyydän nöyrästi sitä jatkamaan matkaa, säästämään tämän talon asukkaat vielä tämänkin kerran.

Syksyn ensimmäiset räntäsateet valaisevat mieleni. Talven lapsena nautin ensimmäisistä hetkistä ja vihaan viimeisiä. Mutta nyt edessä on monta kokematonta hetkeä johon voi tarttua.

Musiikkia pimeään aikaan: Eppu Normaali "Pimeyden tango"

Ei kommentteja: