keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Myrskyn väsyttämä

Myrsky väsytti sen joka oli ollut täällä aina. Oksaakaan se ei ollut taittanut pihan pyhästä pihlajasta, petäjäkin seisoi komeana hievahtamatta. Mutta entisen lehmihaan näreistä toisen se oli kaatanut, sisuksiltaan jo lahon raunioita vartioineen kuusen. Monet hiehot olivat siihen sarviaan hieroneet, makoilleet sen katveessa. Komeasti se oli näiden tiluksien maita hallinnut. Minä en olisi siihen tohtinut koskea, en sellaiseen joka on täällä aina ollut. Kun me olemme täältä lähteneet, jää vain pihapuiden muistot menneestä elämästä.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Mökin akka ja kissa

Monen huonosti nukutun yön jälkeen tulevat painajaiset. Sieluni lennähtää irti katon rajaan, yritän äänettömänä ja sanattomana huutaa varoitusta. En tiedä mikä tuo nimetön uhka ja pelko on, mistä haluaisin varoittaa. Kuulen oman pelosta katkonaisen hengitykseni. Yö täällä on niin musta ja tuntematon.

Päivällä mieleni lepää. Lämmitän uunin, lämmitän saunan, kuuntelen enkelten lauluja vanhasta maailmasta. Minun sieluni on viisisataa vuotta vanha, nämä enkelit tulevat sieltä asti. Tässä maailmassa olemme vain me, mökin akka ja kissa, lintulaudan linnut ja orava. Ja minun renesanssisieluni.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Yhdyntä

Hitaasti päihdyn  lahjaksi saamastani väkevästä viinistä. Samaan aikaan olen tyytyväinen ja yhtälailla, jos ajatukseni ehtivät harhautua, olen pettynyt, lyöty ja vihainen. Samaan aikaan haluaisin olla tässä ja muualla, poissa ja läsnä. Rinnassa tuntuu ahdistus, on vaikea muistaa milloin, miten ja missä kaikki tapahtui. Oliko kaikki totta vai kuvitelmaani. Mutta kaiken kaikkiaan olen onnekas.

"Mutta he eivät puhu. Ja siksi he eivät myöskään ymmärrä, että aina ja kaikkialla on olemassa tämä variaatio, kuolemaa uhmaten vuoteessa lojuvat mies ja nainen. He menettävät mahdollisuuden luopua ainutlaatuisesta harhasta, ja siten he menettävät mahdollisuuden heittää menemään tympeä yksinäisyytensä ja muuttaa toistensa heräävään iloon asumaan." Sahlberg, Asko. 2005. Yhdyntä. WSOY:  Juva.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Ehkä vasta kevät löytää minut

Huomioita eräästä päivästä.

Minun hiukseni leikkaa Svetlana. Pidän hänen hiljaisuudesta ja pehmeistä käsistä.

Myöhemmin menen alas pimeään. Miehet tuijottavat hiljaa ja hartaina tummasti laulavaa naista. Haistan oluen ja Jaloviinan. Olen se jonka pöytään tyhjät lasit lasketaan.

Sitten tulee Hän, minun sielunhoitajani, väkevämpänä kuin koskaan. Hän huojentaa minun kipuilevaa sydäntäni, ahdistavia keuhkojani. Hänen sanansa minun sielussani. 

Kotimatkalla minun tummani peittyy valkeisiin hiutaleisiin. Näen lumihiutaleiden villinä kiitävät varjot. Olisi helppoa jäädä tähän makaamaan, antaa valkeuden peittää minun mustuuteni. Ehkä vasta kevät löytäisi minut.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Ystävät menneet jo edeltä

Yöllä: uni jossa mies kiihkeänä suutelee minua. Mutta sitten tulee sota, menen metsään piiloon, pelkään ja odotan ilmaiskua joka tuhoaa kotini. 

Kello 11: herään ja mietin tunnin ajan mahdollisuutta nousta ylös sängystä.

Kello 12: nousen ja tiedän melkein menettäneeni päivän.

Kello 15: on jo pimeää. Maailma katoaa enkä uskalla mennä valon ulkopuolelle. 

Kello 18: käyn K-lähikaupassa ja himoitsen kauppiasta.

Kello 20: Mozart! Mozart! Se soi nykyään herkeämättä mielessäni. Mozartilla on syynsä ja yritän ymmärtää sen.
  
Mozart: Requiem - Lacrimosa