lauantai 24. joulukuuta 2011

Mökin akka ja kissa

Monen huonosti nukutun yön jälkeen tulevat painajaiset. Sieluni lennähtää irti katon rajaan, yritän äänettömänä ja sanattomana huutaa varoitusta. En tiedä mikä tuo nimetön uhka ja pelko on, mistä haluaisin varoittaa. Kuulen oman pelosta katkonaisen hengitykseni. Yö täällä on niin musta ja tuntematon.

Päivällä mieleni lepää. Lämmitän uunin, lämmitän saunan, kuuntelen enkelten lauluja vanhasta maailmasta. Minun sieluni on viisisataa vuotta vanha, nämä enkelit tulevat sieltä asti. Tässä maailmassa olemme vain me, mökin akka ja kissa, lintulaudan linnut ja orava. Ja minun renesanssisieluni.

Ei kommentteja: