perjantai 28. syyskuuta 2012

Minun osani on ikävä

Eräs mummo kaivelee minulle harmaan takkinsa taskusta karkkeja kiitokseksi. Ihmiset ovat taas tarvinneet tällä viikolla apuani. Olen onnellinen että saan tuntea olevani Superlady. Vaikka olen niin rujo ja ruma, jotkut näkevät kuinka sydämeni on kultaa ja olen täällä eksyneitä varten.

Eniten minua lämmittää se, että saan kultakurtiselta pojalta hymyn ja huomion. Miten kuulas ja hauras hän on, niin kaunis. Ripottelen hänen päälleen kultapölyä ja otan hänet siipieni suojaan. Vaikka tiedän hänen pärjäävän ja pääsevän vielä kauas, annan hänelle kosketukseni jolla hän saa onnen.

Mutta niinkuin kaikki supersankarit, on minunkin osani yksinäisyys. Se jonka tehtävä on auttaa muita, ei saa itselleen rakkautta. Minun osani on ikävä.

Lohdutan musiikilla, joka kai kertoo juuri minusta.
PJ Harvey:  Who will love me now


tiistai 18. syyskuuta 2012

Myrskyn ratsastajat

Syysmyrsky kolisee ja ulisee parvekkeella. Se vie minut unitilassa Pariisin taivaan alle. Henkeni leijuu siellä Morrisonin kanssa. Minä olen, minun henkeni leijuu. En kuitenkaan irtoa, en koskaan lennä tai voi ohjata itseäni.

Seuraavana päivänä tulee päänsärky, väsymys ja ärtymys. Miksi tämä pysähdys, tylsyys ja hiljaisuus? Odotan yötä ja sielujen vaellusta. 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Keskustelua maailmankaikkeuden kanssa

Täällä uudessa kodissani odotan että joku tulisi laittamaan kotini ja elämäni kuntoon. Kuu kulkee väärinpäin ja seutu näyttää tulevalta rähjäiseltä lähiöltä. En kuulu tännekään, olen vain läpikulkumatkalla. Täällä uudessa kodissani tulevaisuus on yhtä tyhjä kuin ennenkin. Haluaisin vain käpertyä ajatuksiini ja sänkyyn, nauttia mieleni rajuudesta ja vapaudesta, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Antakaa minulle tilaisuus olla ihmisen kaltainen. Antakaa minulle rakkaus joka tekee minusta olevaisen. Antakaa minulle mahdollisuus jota en hukkaa.