maanantai 30. maaliskuuta 2009

Unta, uneksimista

Olen hieman pitkästynyt. Kärsimätön ja samalla väsynyt. Haluan kai enemmän kaikkea, varsinkin vastauksia, ja odottaminen on tylsää.

Mutta tästäkin päivästä tuli hyvä, loppujen lopuksi. Odotan unta ja uneksimista, huomista ja tätä viikkoa. Väsymyksen ja tuskastumisen takaa näen kuitenkin paljon kauneutta ja onnea.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Jonakin aamuna

Nousen ennen kuin olen herännyt ulkoa kuuluneeseen ääneen. Luulen olevani jossakin aivan muualla ja hämmästyn vedettyäni verhot. Maisema on hetken aikaa aivan väärä.

Ja aamu, jolloin kaikki ovat myöhässä ja juoksevat bussiin. Minäkin, mutta minähän olen aina myöhässä. Sitten myös aamu, kun kulkiessani hätkähdän metsikössä kyhjöttävää bussinraatoa.

Viikko aamuja ja päiviä jotka menevät hurjaa vauhtia säpäleisenä, asioiden ja ihmisten perässä kiiruhtaessa. Olen hiukan ahdistunut, mutta toiveikas. Samaan aikaan olen Toisaalla. Olen löytänyt sieltä Kaltaisiani joiden seurassa viihdyn. Kaipaan nytkin siihen mukavaan seuraan, jossa on hyvä olla.

Pieniä ihmeitä ja onnen hetkiä mitkä tekevät hymyileväksi. Kuten se, että työpaikan parvekkeelle tupsahtaa taivaalta miehiä. Ja viestit, hymy, kahvihetki, välittäminen ja huomaavaisuus. Ja tämä aurinkoinen aamu, nälkä ja ihana päättämättömyys mitä alkaisin tekemään.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Kuka kertoisi minulle..

Pieniä harmeja, kipeä selkä pyllymäestä ja useampi mukava hetki. Palkkapäivä ja sortuminen taas ruokatunnilla levyosastolle musiikin ostoon. Olen seurannut jälleen kerran tulevaisuudestani käytävää keskustelua vierestä. Tai yritinhän minä osallistua siihen, mutta huomasin sen turhaksi. Jotain saattaa olla tulossa, tai sitten ei. En jaksa enää välittää siitä. Parempi keskittyä vain tähän hetkeen. Nyt, nyt, nyt..

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Sanoja: hyviä, rumia, pahoja

Lapsuuteeni ei kuulunut kiitos tai anteeksipyyntö. Kiitoksen saaminen on minulle yhtä vaikeaa kuin moitteen.

Tänään minua kiitettiin. Tilanne tuli aivan yllättäen ja sai minut liikuttumaan. Yhtä hämmentävää oli seuraava reaktioni, sillä aloin heti selittelemään, kuin puolustaakseni itseäni. Eli vähättelin koko kiitoksen asiaa omalta osaltani.

Tasaannuttuani tästä hämmennyksestä olen antanut asian hiljalleen lämmittää mieltäni. Muistuttelen samalla itseäni, että voisin jakaa tuon sanan hyvää myös eteenpäin. Onhan se loppujen lopuksi yhdestä sanasta kiinni.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Maaliskuinen runo

Tuntea kaikki kaikin tavoin,
olla kaikesta jos mitä mieltä
olla vilpitön ja ristiriidassa itsensä kanssa joka hetki,
inhota itseään hengen täydellä vapaudella,
ja rakastaa kaikkea kuin Jumala.

- Fernando Pessoa -
(suom. Pentti Saaritsa)

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Ei muuta

Olen huomannut että joskus halutessani kovasti jotain, menetän sen. Mutta kun seison tässä, olen passiivinen, tulevat asiat toisinaan minun luokseni. Tämä on minusta järjetöntä, koska tunnen voimattomuutta vaikuttaa omaan elämääni. Enkä usko onneeni, että se olisi pysyvää.

Jostakin syystä olenkin ollut hieman enemmän tyytyväisempi viime päivinä ja se häiritsee minua. Tähän häiriöön kuuntelen ihanan tuskaisen käheää Cobainin laulua. Se palauttanee melankolisen tasapainoni.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Hämärästä valoon

Kävelin tänään pilvisestä päivästä aurinkoiseen. Hetki syrjässä ei ollut aivan niin riittävä kuin toivoin, eikä niin rentouttavakaan. Kissanikaan ei tahtonut uskaltaa mennä ulos, sillä joku kylän kolli oli käynyt merkkailemassa pihamaata omakseen huomattavan suurilla keoilla ja rappujen pielen kusimerkillä.

Toivoisin tapaavani joku päivä henkilön, joka suhtautuisi tiskaamiseen yhtä täsmällisesti kuin minä. En todellakaan pidä tiskaamisesta, mutta ei se silti tarkoita, että kun alan tiskaamaan, tekisin sen hutiloiden. Aivan, astiat pitää pestä oikeaoppisesti!

Epäilen että talvi on jo ihan kohta ohi, vaikka tuntuu ettei se vielä oikein ole tullutkaan.