perjantai 6. maaliskuuta 2009

Sanoja: hyviä, rumia, pahoja

Lapsuuteeni ei kuulunut kiitos tai anteeksipyyntö. Kiitoksen saaminen on minulle yhtä vaikeaa kuin moitteen.

Tänään minua kiitettiin. Tilanne tuli aivan yllättäen ja sai minut liikuttumaan. Yhtä hämmentävää oli seuraava reaktioni, sillä aloin heti selittelemään, kuin puolustaakseni itseäni. Eli vähättelin koko kiitoksen asiaa omalta osaltani.

Tasaannuttuani tästä hämmennyksestä olen antanut asian hiljalleen lämmittää mieltäni. Muistuttelen samalla itseäni, että voisin jakaa tuon sanan hyvää myös eteenpäin. Onhan se loppujen lopuksi yhdestä sanasta kiinni.

Ei kommentteja: