lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuuntele kevättä

Toisessa kaupungissa, ei niin vieraassakaan, otan tuntumaa elämään kuljeskelemalla. Tutustumisesta voi tehdä astetta vaikeamman asettamalla kaupungin päälle toisen kaupungin kartan. Näin kaikki siis tuntuu olevan hieman väärässä paikassa.

Aikakin on väärä. Kuukausi on väärä. Vuorokauden hetki on väärä. Tämä elämä on väärä. Minä olen väärässä.

Kuuntelen kevättä. Joutsenet palaavat, ja minä olen yhä tässä. Kevät alleviivaa uuden elämän aikaa ja muutosta. Tiedän että pitäisi tehdä päätöksiä, mutta haluttomana siihen siirrän niitä tuonnemmaksi, keväämmäksi. Kyllähän minä lopulta vastauksenkin tiedän. En vain halua sanoa sitä ääneen tai saattaa sitä alulle. 

Kävelen mäelläni pimeässä. Odotan kuuta, mutta se piilottelee pilven takana. Musta sappi alkaa kohista minussa, melankolia laahustelee liepeille. Tänä iltana jään tänne ja etsin sinua varjojen joukoista. Mutta ei täällä ole ketään. Vain minä ja tuo ujo kuu.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Jos surulla olisi silmät, ne olisivat minun silmäni

Alkaa olla jo kevättä ja minä olen harmaa. Tulee taas se aika, kun haluan heittää kaiken pois, polttaa, jättää pois vanhan elämänikin. Vielä enemmän tahdon, että joku tulisi ja pyytäisi jäämään.

Juurettomuuden vaivatessa on tuntunut hyvältä löytää itsestään jotakin ikuista. Sen kertoo ääni radiosta. Se tietää kaiken minun historiastani aina antiikista asti. Minun suonissani on mustaa sappea. Olen jousimies, sitä suuremmalla syyllä melankolikko. Minä olen jatkumo kaikille minua ennen kaihonneille, eikä ikävä lopu minuun. Se on ja se on ja se on. Minun jälkeenikin.






Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa Yle Radio 1