keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Jotakin on tulossa

Tänä kesänä kaikilla on suuri elämän nälkä ja vietti. Olen yksi heistä jotka ahnehtivat. Aivan kuin juoksisi lyhenevän ajan perässä, yrittäen ehtiä elää tässä hetkessä kaiken loppuelämän. Kaikessa on mukana iloa, kaipuuta ja surumielistä kipua.

Illalla listaan mitä haluan kokea vielä tänä kesänä, tänä vuonna. Epätoivoisesti haluan alkaa yliviivaamaan listastani asioita: tehty, koettu, valmis..

Kesä 2010, tässä ajassa on jotakin tulossa.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Minun nimeni on..

Jokin kesäpöpö hidastaa jaksamistani. Samalla minua vaivaa lemmenkipeys ja ajattelen niitä paria miestä jotka saivat minut tähän tilaan. Nuo miehet menneisyydestä ilmestyivät elämääni jokin viikko sitten. Olen kaivannut heitä, mutta en koskaan uskonut näkeväni heitä täällä. Jotain voisi tapahtua ja ehkä tapahtuukin, koska minkään ei tarvitse estääkään meitä. Me kaikki kolme kai odotamme ja toivomme sitä. Ja joku päivä lopultakin kohtaamme taas ja leikkimme jatkuu. 

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Pienen pieni pisara

Kissa tulee aamulla sisälle pienen pienten sadepisaroiden peittämänä, kuin koruna. Sää on tukahduttava ja hyttysten ininän täyttämä. Yritän estää kiukkkuani, ajatella niitä näitä, sillä kaiken alla mieleni hyräilee, on odottava.


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Kuutamossa

Käyskentelyä tyhjenevässä kaupungissa. Puhumista niistä näistä, vähän miehistäkin. Mutta se kuu, veden yllä, puiden välissä, suurena ja vaaleanpunaisena. Jokin laulu tarttui mieleeni.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Yöt ovat viileät

On yö, mutta se näyttää vain himmennetyltä päivältä. Väsymys saa kaiken ympärillä väreilemään. Elämän täyttämä viikko päättyi, mutta loppu ei tuntunutkaan miltään. Minä pystyin erottamaan sen itsestäni. Mutta silti on tyhjyys ja tiedän miksi. Säälin itseäni.


tiistai 22. kesäkuuta 2010

Oikeastaan nukkuisin

En nyt ehtisi, pitäisi nukkua, mutta on ollut ikävä tänne. Mutta on yksi laulu.


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Mies puhuu minulle

Kuuntelen miehen ääntä puoliunessa. Mies pääsee sanoilla lähelle, sisälleni. Minun mieleni hyväilee, minun mieli tekee hyväillä, mielessäni hyväilen, hyväilen itseäni.

Ajatukset ovat kuin kuumat huulet niskassa, harhailemassa.

Mies puhuu minulle. Pidän siitä. Poetrio, lue minulle.

Pian on kotimatka

Sanat ja äänet ovat olleet tärkeitä viimepäivinä. Niillä on ollut miehen ääni. Ne ovat olleet varsin hyviä sanoja. Jokin ääni valvottaa minua myös yöllä. Lopulta aamulla selviää että se on lintu, naakan poikanen, joka pitää pelastaa.

Väsymykseltäni en pysty enää nukkumaan. Seuraan naakkojen elämää ikkunasta, täällä vieraassa paikassa, joka on niin kodikas. Ja kotona oma naakka odottaa seinällä. Pian on kotimatka. Odottelen sitä.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Saman varjon alla



Me tuijotamme samaa varjoa, mutta näemme siinä eri asiat. Sinä näet muodon, minä värin.

Ymmärrän jos olenkin sinulle pettymys. Olen itsekkin itselleni taakka, saamattomuus, se jokin josta en jaksa puhua, mutta mitä ajattelen koko ajan.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Koskettamatta, syvältä

Raivokkaan ahneesti käyn tämän kesän kimppuun. Jostakin syystä tunnen että on aika ja sen, että ajalla on myös loppu. Ajatus saa melkein itkemään. Otan kaiken vastaan, kaiken. Antakaa elää.

Hetkellinen täyttymys, hulvahdus onnea. Mutta se muuttuukin kankeudeksi, ei-olemiseksi. Hän ei varmaankaan ollut se miksi minä luulin tai hän halusi olla, enkä minä ollut se, joksi hän minua luuli ja mikä minä halusin olla. Silti toivoisin että hän välittäisi minusta, koska olen sen tarpeessa, että joku välittäisi silloinkin kun minä en.

Kaikki se tapahtui koskettamatta ja tuntuu silti niin syvällä.


lauantai 5. kesäkuuta 2010

Hän odottaa pitkään

Elämisen sietämätön hitaus, sen hölmöys ja ikävä. Sydän oireilee huoltansa. Miten sekaisin voi välillä mennä ja silti olla kaikkein eniten onnellinen ja elossa.

Suo minulle hetki, vain tämä hetki

Ja niin kävi, että uskomattomuudestani kehittyi pikkuhiljaa toivo ja toivosta elämännälkä. Ja pystyin enää ajattelemaan vain sinua, sinua ja sinua.

Sinun pitää suoda anteeksi, että viipyessäni muualla, toisten luona, rakastaessani jotakuta muuta hetken, silloinkin se olit sinä. Heissä kaikissa oli jotain sinua ja minua, minua ja sinua.

En pysty enää muistamaan kasvojasi. Olitko sinä joku toinen, olinko minä joku muu. Olitko sinä todellinen ja minä vain mielikuvistusta. Olitko sinä minä? Kerro minulle.

Ja mikään tästä ei ole totta, muttei taruakaan.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Ne tunteet

Tunteakseen jotain on tunnettava. Minulla on viime päivinä ollut lukuisia eri tuntemuksia, sellaisia joita en oikein tunne edes omikseni, tai olen jo unohtanut ne. Myös jokin uusi tarmokkuus oman elämäni järjestelyyn on vallannut minut. On ihanaa luottaa itseensä. Olin jo unohtanut senkin.