torstai 31. maaliskuuta 2011

Vain linnut nousevat lentoon

Tällaisina voimattomina päivinä jalat ja sanat laahaavat. Valo hakeutuu terävästi silmiin, siristyttää, mutta ei virkistä. Mieli ei kohoa taivaalle, on aivan maan pinnassa kaivaten raikasta ilmaa enemmän, enemmän ja enemmän kuin on mahdollista. Miten minusta tuli minä, etten tullutkaan häneksi jota kuvittelin? Miten muutun itsestäni toiseksi ja takaisin, hakeudun löytämättä haluamaani. Rauhallista oloa ei löydy, miten kevät saa aina raivoisaksi, tyytymättömäksi kaikkeen. Yksi toisensa jälkeen väsyy tähän vuoteen, tähän kevääseen. Vain linnut jaksavat nousta siivilleen, iloita keväästä, siirtyä paikasta toiseen, mantereelta toiselle. Kevät, kevät, mieletön kevät.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kerro kaikki paremmin

Valoisuus on sekoittanut aikani ja tekee minut suojattomaksi. Joudun yhä pitempään odottamaan turvallista hämärää kulkeakseni katuja ja rantoja. Minä olen auringonlaskun ihminen. Silloin minä näen paremmin.

Pahuus on tehnyt olon pahaksi. Mutta sitten tulee Joose, sielunhoitajani ja kertoo kaiken paremmin. Hän kertoo pimeydestä ja kuolemasta. Sitten kaikki on hieman paremmin.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kasvot peilissä

Olen niin väsynyt olemiseen. Mieli kulkee maassa ja maailmalla, etsii sieltä uutta kotia. Peilistä katsoo joku vieras, riutunut ja vainottu ihminen. Kavahtaisit jos tietäisit miten paljon olen vihannut. Näin minusta sitten tuli paha.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Jotain punaista

Laitan päälleni punaista
olen niin haalea ja surullinen
Yllättyisit jos tietäisit miten paljon olen rakastanut
Olen rakastanut itseni tyhjäksi


lauantai 12. maaliskuuta 2011

Tuulee merelle päin

Maailma herättää kirkkaana. Se on liian kirkas, liian lämmin meille jotka olemme turvassa pimeässä. Kun minä nukun, maailma tuhoutuu.

Jatkamme arkea kiertorata muuttuneena, vähän kallellaan ja pelkäämme että sydämet paljastuvat. Meitä lohdutetaan että tuulee merelle päin.

----

Hämärässä on helpompi mennä ulos. Sininen on silloin kaikkein sävykkäimmillään. Olen silti huolestunut F:n sydämestä. Toivon ettei F. paljastaisi sydäntään, niin kuin en minäkään paljasta omaani. Toivon että F. hillitsisi reaktioitaan, niin kuin minunkin pitäisi hillitä. Toivon että F. sulkisi sisimpänsä kuoreensa, niin kuin minäkin kätken omani.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Valkoista harmautta

Kaukana tuolla toisaalla luonto muokkaa maisemaa rajusti. Täällä lumi on pehmentänyt ja vaientanut kaiken. On harmaata valkoista, valkoista harmautta.

Maailma ravistelee meitä.
Maailma puhdistaa meitä.
Maailma, auta meitä.

Keväisin kaipaan jonnekin, enkä lopulta voi olla menemättä.
Minä haalistun likaiseksi kuin keväinen lumi ja katoan kun kesä tulee.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

(Nimetön)

Painan kehoni kiinni maailmaan, hengitän sitä vasten, yritän tuntea sen rintakehän liikkeet. Minun keveä hengitykseni ja sinun huohotuksesi, minun muistoni sinun muistoja vasten.

Rakastan enää kerran, sitten en enää.
Lähden vielä kerran, sitten en enää.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Puhu minulle hyvin sanoin

Sano lempeästi kuin kukalle
jotta kääntäisin kasvoni sinuun
Puhu minulle kuin aarteellesi
kuin tietäisit hetken arvon
Kerro minulle hyvin sanoin
Ja jos puhuisimme toisillemme
edes kerran
vielä kerran
Mitä hiljaisuus puhuisi välillämme
Kuuntele ihmismieltä
Katso ihmistä
Entä jos silmäni näkisivät sinut
tai jos katsoisin itseäni
Sinä näkisit minut naisena
Minä muistaisin itseni tyttönä
Mitä silmät kertoisivat välillämme
Ehkä me puhuisimme vuodenajoista
Siitä kuinka talvi lähtee likaisin helmoin, loskaisena
Tai kuinka kevät tulee kirkkain askelin, häikäisevänä
Ja lopulta erkanisimme kuin vieraat
Minä kävelisin pois tutuin askelin, tuntematta mieltäni
Myöhemmin unohtaisimme tämänkin talven.