torstai 31. maaliskuuta 2011

Vain linnut nousevat lentoon

Tällaisina voimattomina päivinä jalat ja sanat laahaavat. Valo hakeutuu terävästi silmiin, siristyttää, mutta ei virkistä. Mieli ei kohoa taivaalle, on aivan maan pinnassa kaivaten raikasta ilmaa enemmän, enemmän ja enemmän kuin on mahdollista. Miten minusta tuli minä, etten tullutkaan häneksi jota kuvittelin? Miten muutun itsestäni toiseksi ja takaisin, hakeudun löytämättä haluamaani. Rauhallista oloa ei löydy, miten kevät saa aina raivoisaksi, tyytymättömäksi kaikkeen. Yksi toisensa jälkeen väsyy tähän vuoteen, tähän kevääseen. Vain linnut jaksavat nousta siivilleen, iloita keväästä, siirtyä paikasta toiseen, mantereelta toiselle. Kevät, kevät, mieletön kevät.

Ei kommentteja: