tiistai 21. helmikuuta 2017

Musiikkia jota emme edes kuule

Musiikki. Muistin sen ensimmäisenä aamulla herättyäni. Kuulen usein unissani musiikkia. Viime yönä kuuntelin Canned Heatin kappaletta On The Road Again. Ehkä se johtui siitä että mietin eilen linnunmieltäni ja sitä että kesän kynnyksellä todennäköisesti taas muutan, koska se vain on minun mieleni. Mutta luulen että monesti musiikki jota kuulen unissani, ei ole edes todellista, vaan sävellän itselleni unimusiikkia. Viime aikoina olen kuitenkin hyräillyt hereillä ollessani enimmäkseen Taboon teemaa. Taboo on auttanut minua selviytymään viikienkien jättämästä tyhjyydestä ja ikävästä. Onneksia on HBO Nordic ja television brittimurhasarjat. Elämässä on sentään jotain järkeä ja asioita joita odottaa.




maanantai 13. helmikuuta 2017

Maanantain omalaatuinen nihkeys

Maanantailta ei voi koskaan odottaa mitään hyvää. Tänään se kuitenkin tarjoili minulle yllättäen lempeyttä ja armoa. Se näyttäytyi vieraan ihmisen ystävällisyydellä, kuuntelulla ja odottamattomalla anteliaisuudella. Myöhemmin tapasin tuttavan joka kertoi minusta näkemästään unesta. Minua hymyilytti. Maanantai oli riisunut minut aseista ja löysin itseni kuuntelemasta jazzia.

Ei huolet ole kaikonneet minnekään, mutta yritän kapseloida ne omaksi erilliseksi osastokseen. Tarkastelen niitä sitten kylmän rauhallisesti ulkopuolelta, tiskaan astioita ja mietin viikon ruokalistaa. Tämän kärsimyksen täytyy lopulta puristaa minusta esiin timantin.



keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Plan B eli pakosuunnitelma

Tarvitsisin juuri nyt kipeästi pelastusta omalta elämältäni, idioottivarman suunnitelman, pakoauton ja elämän tarkoituksen. Olen minä yrittänyt saavuttaa tätä, kovastikin ja maksanut siitä enemmän kuin voisin. Elämän saa vain rahaa vastaan.

Ahdistusta, synkistelyä ja vitutusta seuraa vaihteeksi hetkellinen paniikki ja minuuden ääriviivojen katoaminen. Yritykseni olla normaali ei tietenkään onnistu. Ihmiset eivät sovi minun läheisyyten, enkä minä ihmisten luokse. Kun tavoittelen normaaliutta, koen epäonnistumista ja häpeää. Saan aikaiseksi vain pitkän tuijotuksen muilta.

Olen löytänyt itsessäni uuden kipupisteen, mutta ymmärrän että siitä täytyy tulla vahvuuteni. Elämä on sarja pettymyksiä, kuolemaa ja epätoivoa. Olen silti hämmästyttävän lannistumaton sen edessä.