sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kuvitele itsellesi elämä

Olen koko viikon antanut itselleni aikaa pohtia ja löytää elämääni uutta näkökulmaa ja myönteisyyttä. Apunani ovat olleet muinaiset mentorit, jotka ovat kuitenkin ajatustavaltaan kovin kaltaisiani. Lisäksi he uskovat että jumalat ovat päättäneet kohtalomme ja niille on annettava veriuhreja. En siis ole lopulta tiukan ohjelmaputken avulla saanut maailmankuvaani kovin paljon vaaleammaksi. Olen antanut periksi synkistelylle, tylsistymiselle, toivottomuudelle ja ahdistukselle. Välillä kaiken tämän on vain annettava tulla läpi ja otettava vastaan.

Olen alkanut todellakin uskoa siihen, että onnellisuuden tavoittelu on turhuutta ja positiivisuus on ruma sana. Mitä onnellisuus lopulta on - sitä että on mukavaa, hauskaa ja naurattaa? Päädyin siihen, että minulle se tulee turvallisuudesta, luottamuksesta ja hyvästä olosta. Hymy ja nauru tulevat siihen päälle jos ovat tullakseen. Tärkeämpää minulle lienee löytää nyt tarkoituksellisuutta olemiselleni ja ymmärryksen siitä mihin olen menossa ja mitä minun tulisi tehdä. Tämä tietoisuus antaa vielä odottaa minua ja horjun turvattomuudessa.

Ehkä jokin elämänmyönteisempi ajattelutapa on siis parempi sana kuvaaman mitä tavoittelen. Ajatuksista tiiviit ja päämäärättömät päivät saavat minut epäilemään omaa olemassa oloani ja olemustani. Joskus epäilen että olen vieläkin Pohjoisessa ja teen ajatuksissani pakoa tähän paikkaan, jota jo kodiksi kutsun. Oikean elämän ja kuvitteellisen elämän raja on minulle joskus häilyvä. Mutta kaikki tämä on minulle totta ja arkea, onhan elämäni aina ollut eskapismia.



maanantai 9. tammikuuta 2017

Sekin vähä mitä pitäisi jaksaa, on taakka

Viikonlopun huipennus oli pieni romahdus ja tunnustus itselleni, että olen kurja ja onneton. Siitä huolimatta tanssin kuin mielipuoli yksin ja itselleni. Viime kesänä Pohjoisessa romahtelin epäsäännöllisen säännöllisesti. On kai siis hyvä aloittaa tämäkin vuosi pohjalta. Ystävä tosin muistutteli positiivisen ajattelun merkitystä hyvinvoinnin kannalta, johon minun täytyi heti kommentoida etten ole luonteeltani sellainen. Löysin kuitenkin hetken mietittyäni yhden heikosti positiivisen asian elämästäni.

Ei ole toisaalta totta, ettenkö näkisi onnellisia näkyjä elämästäni. Kuinka usein kuvittelenkaan itselleni kauniin elämän, rakkaudesta lämpimän. Hyvät asiat tulevat nykyään vastaan vain niin kovin harvoin ja vahingossa.

Silloin kun en jaksa kuvitella itselleni kaunista elämää, tulevat unet. Yö näytti minulle kauniin miehen. Katsoin häntä väkijoukosta ja minua sykähdytti ajatus, kuinka kohta kaikki tietävät että hän on minun. Jään vaalimaan näitä unieni ja näkyjeni hauraita muistoja.


maanantai 2. tammikuuta 2017

Raskas

Tässä iässä voi kai olla nostalginen. Todeta että olen jättänyt elämän taakseni kauan sitten ja odotan jo seuraavaa kuolemaa ja sitä kenen kohdalle se osuu.

 Mutta kun aamu on, kaikki on edelleen raskasta.