keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Tule, tulisit jo

Minä etsin häntä joka paikasta, mutten löydä. Vielä äsken hän oli täällä, sitten poissa. En tiedä mitä olisin sanonut, olisin vain halunnut nähdä. Kuinka aina onnistunkaan saamaan itseni solmuun. Hän on niin erilainen. Minun pitäisi unohtaa hänet.

Miehen katse tekee minusta kauniin, se tekee minusta naisen. Ehkä joskus, jossakin.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Lähtöjä

Eilen poimin viimeiset mansikat. Eivät ne tietenkään olleet viimeiset, mutta ehkä niitä ei kukaan enää tänä kesänä poimi. Edellisenä iltana rupikonna oli tuttavallisesti kurnuttanut herukkapensaikossa ja muistin etten ollut kuunnellut pariin iltaan lehtokurpan iltalentoja. Tunsin että minun aikani on taas lähteä, pois täältä.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Oma maa

Heräsin päänsärkyyn ja selkä jumissa. Voihan sen loman viettää näinkin, kuuraamalla ja reuhtomalla itsensä kipeäksi.

Heti aamusta menin mansikkamaalle kovasti tömistellen, sillä Käärme, joka asustelee maillamme, saattaisi olla siellä. En halua kummallekaan osapuolelle ikävää säikähdystä. Kuulin äkkinäistä rapinaa monesti, mutta tiesin ettei se ole Käärme. Käärme lähtee nopeasti kahahtaen liikkeelle, mutta liukuen. Ehkä se oli sisilisko tai myyrä? Lopulta mansikkapenkistä hyppeli iso, nyrkinkokoinen rupisammakko. Muistelin nähneeni sellaisen viime kesänäkin. Sammakko loikki herukkapensaan alle piiloon.

Käärmeitä on maillamme asunut varmasti aina, mutta joskus menee vuosia ettei niitä näy. Minusta ne ovat kiehtovia että pelottavia samaan aikaan ja kunnioitan niitä syvästi. Maillamme on monta hyvää kivirauniota jossa köllötellä. Joskus käärmeet kuitenkin saavat päähänsä lähteä tien yli toisaalle ja seuraukset voivat olla ikävät.

Mutta ne oman maan mansikat. Ne ovat kypsyneet, mutta jostakin syystä ne ovat tänä kesänä mauttomia, suorastaan kirpeitä. Kerään ja pakastan niitä kuitenkin. Ja huomenna jatkan taas siivoamista.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kesä

Viikonloppu oli kuin olikin hauska ihmisten ja musiikin juhla. Lupaan itselleni ottaa taas tavaksi käydä tuommoisissa tapahtumissa. Kissalleni se sen sijaan ei ollut. Melko tutun hoitopaikan olosuhteet muuttuivatkin äkkiä stressaaviksi. Murehdin ja tunsin syylisyyttä siitä oman juhlinnan lomassa.

Sitten me tulimme syrjään viettämään lomaa. Kissa halusikin olla äkkiä suurimman osan vuorokaudesta ulkona, myös yöt. Minusta yksin nukkuminen on vähän surullista. Todistettavasti hän on saanut myös valtavan suuren myyrän saaliiksi.

Minä sen sijaan olen nukkunut paljon, selkäni kipeäksi ja pikku hiljaa alkanut kuuraamaan paikkoja. Nautin. Tänään on ollut mukava päivä.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Itku

Lomani alkoi. Kuin ilkkuen oloani, luonto päätti kastaa minut piiskaavalla sadekuurolla rientäessäni pois töistä. Sade alkoi täsmälleen samalla hetkellä kun astuin ulos ovesta. Minua itketti ja olin vähän poissa tolaltani. Myöhemmin itkinkin lohduttomasti, häveten heikkouttani.

Tämä on näitä itkuja, jotka pitää itkeä vähintäänkin kerran vuodessa harmista, väsymyksestä, odotuksesta, yksinäisyydestä, avuttomuuden tunteestaan, omasta riittämättömyydestä ja ihan vain itkemisen tarpeesta itsestään.

Minun pitää koota itseni. Toivon yksinäistä ja tyhjentävää lomaa.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Hiljaisuus, ja sitten

Olen tässä, läsnä ja tiedostan hänen läsnäolonsa. Silti syvä hiljaisuus on välillämme. Onnellisten ja jännittävien päivien jälkeen itseinho hiipii mieleeni. Miksi kuvittelinkaan, miksi odotinkaan, miksi olin mitään?

Olen kyllästynyt, pettynyt ja väsynyt. Haluaisin taas kerran polttaa sillat takanani, hävitä ja aloittaa alusta. Tällä paikalla ei ole enää mitään annettavaa minulle, enkä minä halua antaa enää itsestäni mitään tänne. Aina kun avaan sydäntäni tälle kaupungille, joudunkin pettymään. Ikävöin piilopaikkaani ja unelmoin taas.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Elämisen sietämätön hitaus

Olen koettanut elää kovasti tässä ja nyt, siirtää elämäni tähän hetkeen. Olen edennyt nopeasti ja määrätietoisesti, antanut itsestäni enemmän viikossa kuin moneen vuoteen. Enkä ymmärrä mitä sitten tapahtui. Ei oikeastaan mitään. Elämä, miksi koettelet hermojani?

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Liitelyä

Uneni oli taas mielenkiintoinen. Tuntemani kaunis poika oli siinä ja liitelimme tässä kaupungissa kuin supermiehet konsanaan paikasta toiseen.

Eilispäiväinen alavire katosi päivän mittaan. Kaverini Toisaalta paljasti toiveensa päästä jonnekin matkalle ja leikitteli ajatuksella että minä tulisin mukaan. Ja sitten pari enemmän ja vähemmän jännittävää viestiä eri henkilöiltä, jotka nostattivat minua irti maasta.

Ehkä kesä ei siis vielä mennytkään.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Piilopaikka

Palasin syrjästä kaupunkiin eilen. Yö näytti tapahtumarikkaita unia. Näin unessa maalla talon, johon aioin muuttaa. Uneen oli sekoittunut unelmani, sillä olo syrjässä sai minuun taas kerran valtavan halun muuttaa sinne pysyvästi. Kuulin siellä ollessa talosta joka on myytävänä. En edes tiedä millainen talo on, mutta olen jo nyt siihen rakastunut, sen olemassa oloon.

Matka kaupungista maalle on pidempi kuin maalta kaupunkiin. Nyt aion tehdä kaikkeni unelmani eteen, muuttoon omaan piilopaikkaan.

Kaupunki oli sillä aika autioitunut. Löysin yhden kadoksista olleista kavereistani Toisaalta, mutta hänellä oli kiire muualle. Samoin toisellakin kaverillani. Tulin alavireiseksi, kaikilla oli joku jonka luokse mennä, jonka kanssa olla.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Väsymys


Olen niin väsynyt etten jaksa alkaa nukkumaan. Viime päivät olen ollut kiukkuinen ja kaikki pieni harmi tahtoo saada minut räjähtämään. Siitäkin huolimatta että eilisillan vietin ihanassa naisseurueessa.

Odotan pääseväni kauas pois ja lopulta illan tullen olenkin syrjässä. Mutta tämäkään ei tunnu tarpeeksi kaukaiselta, tai siltä että olisin omissa oloissani. Raivostuttaa.