sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Pois kaikki

Revin kaikkea vanhaa pois. Ihan pian pitää lähteä, muuttaa pois. Olen laiskistunut, sillä pidän enemmänkin muuton suunnittelusta ja ajattelusta kuin itse pakkaamisesta. Luulin käyneeni läpi jo kaiken elämästäni, mutta yhä löydän kätköjä jotka hämmästyttää minua. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt tällaisia?

Niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, mutta se on ollut mieluisaa, sitä mitä olen toivonutkin, kaikkea hyvää ja kaunista. Joku aamu mietin miksi kotini tuoksuu niin hyvältä. Se oli kesä joka tuoksui, makeana ja hurmaavana.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Ilta

Olen siivonnut ja siivonnut. Minä pääsen ehkä pois. Onko se sitten parempi vai huonompi vaihtoehto, se selviää tuonnenpana. Mutta nyt heitän kaiken turhan pois.

Myöhemmin minä ja miehet istumme iltaa yhdessä erikseen, idästä länteen. Juomme olutta. Puhumme Euroviisuista. On kodikasta ja mukavaa. Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon.

Viimeöinen uneni päättyi siihen, että tuijotan itseäni kasvoihin. Näen huuleni, silmäni ja silmien alla olevat rypyt. Ajattelen, että joku voisi minuun ehkä rakastua. Kun herään, kissa nukkuu kainalossani ja mietin hetken rakkautta.

Johtunee kai kesän tulosta, mutta tekisi mieli löhötä ja katsoa telkkarista jotain pehmohuttua, vaikka sellaista ranskalaista..

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Vimma

Kevät on aina pieni ihme, niin täynnä vimmattua elämänhalua. Voimallisimpana se on linnuissa. Uupumatta ne laulavat ja laulavat, touhuavat ja lentävät. Mutta tienvarret ovat täynnä kuolleita eläimiä. Minä voin pahoin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Voema

Seuraava viesti tulee ranskaksi, joskin arvasin sen. En halua tietää enempää, jaamme vain hetken tätä yhteistä aikaa ja se tekee meidät onnelliseksi.

Kesä. Luulen että meillä kaikilla on nyt hirveä elämän nälkä, haluamme kokea hetkessä niin paljon. En tiedä miksi tuntuu siltä, että lähipiirissäni me kaikki elämme suurta murrosta. Jotakin on tapahtumassa meille. Me voimaannutamme toisiamme, hoidamme, puhumme, rakastamme, vihaamme, ikävöimme, itkemme, kaipaamme, niin yhdessä kuin erikseen. Mutta jotakin tapahtuu nyt, koko ajan ja haluan sitä.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Tule minun luokseni

Joku Toisaalla rakastaa minun mustaa ja valkoista. Haluan kiinnittyä häneen hetkeksi. Hän kertoo ehkä olevansa tuo jänis minun pihallani. Minä hellin tuota ajatusta.

Mutta ennen olin aina yksin

Tulen kotiin taksilla kun aamu alkaa jo sarastaa ja linnut aloittelevat aamuisia laulujaan. Pihalla on valtavan iso jänis. Päivän lehti odottaa jo ovella, eikä minua vieläkään nukuta. Takana on musiikin täyttämä ilta ja yö.

Olemme tällä viikolla istuneet monta iltaa naisten kanssa puhuen miehistä. Tämä aihe ei ota koskaan ehtyäkseen. Ja Toisaalla olen puhunut paljon miesten kanssa. Olen kuin herännyt horroksesta, energinen ja touhukas.

Näin yöllä vanhaa ihastustani. Hetkeksi katseemme kohtasivat, ja minun täytyi kääntää katseeni ensin pois. Hän todella näki minut ja minä hänet. Joskus tarvitsee vain tuon katseen, jotta tietää, että on, että oli joskus.