perjantai 31. lokakuuta 2008

Pieniä ymmärryksiä

Bono lauloi "And you give yourself away". Aivan kuin olisin kuullut sen ensimmäistä kertaa. Se kuulosti todelta, hyvältä ja ymmärsin sen.

Aamu toi tulleessan myös oivalluksen. Ymmärsin, että jostakin on elämässäni kulunut seitsemän vuotta. Nyökyttelin itsekseni. SE selittää paljon, uskon numeroon seitsemän. Kaikki tämä tarve muutokseen ja samanaikainen muutosvastarinta, sen selittää seitsemän.

Olen helpottunut. Mutta kaiken kaikkiaan, nämä pienet ymmärrykset eivät muuttaneet elämääni.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Talviaika

Aika tuli raskaana, tummana peittona ylle ja tuntui kipuna ruumiissa. Samalla moni muukin asia on muuttumassa. En tiedä kumpi on pahempaa; tietoisuus vääjäämättömästä ajan kulumisesta vaiko lopun odotus.

Samaan aikaan jokaisella tuntuu olevan oma riivaajansa vaivanaan. Kuhina käy siellä ja täällä. Minun riivaajani kertoo outoja asioita, valvottaa ja pitää kärsimättömänä. Se pistää etsimään ja haluamaan sitä ja tätä, mutta ei anna vastauksia tai ratkaisuja. Lopulta jää vain epätietoisuus, kiukku siitä, että jokin asia on minusta riippumaton, vaikka se koskeekin juuri minua.

Kysehän on siitä, että kaikki tavoittelevat omaa onneaan ja parastaan. Joskus ne vain ovat niin vääriä tekoja toisia kohtaan. Minä itsekin vellon omassa kurjuudessani. Tiedän että yhteinen hyvä on tavoite, mutta ajattelen omaa parastani ja mikä minusta tuntuu hyvältä. Hiljaa toivon että minua ymmärretään. Niinpä riivaajani, sanotaanko että hänen nimensä on vaikka Simeon, on tyytyväinen,sillä kärsin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Siellä toisaalla

Uusi harrastukseni vie mielenkiintoni ja aikani mitä useammin. Elämä siellä Toisaalla tuntuu olevan niin paljon mielenkiintoisempaa ja todellisempaa kuin Täällä.

En ole varma mitä teen ja haluan sieltä Toisaalta. Seuraan, ihmettelen, tulen ja menen, juttelen monien kanssa.

Väärinymmärryksiltä ei voi silti välttyä. Joku suuttuu minulle ja toivottaa minut pois, sillä olen ymmärtänyt koko asian väärin, etten olekaan tosissani.

Väistän ja jatkan oloani. Mielestäni me emme kumpikaan ole oikeassa tai väärässä. Miten kukaan voi määritellä sen kuinka olla oikein tai väärin?

lauantai 25. lokakuuta 2008

Alku

Jotakin mikä tuntuu aina omalta kun sen kuulee.


When you were here before
Couldnt look you in the eye
Youre just like an angel
Your skin makes me cry
You float like a feather
In a beautiful world
And I wish I was special
Youre so fuckin special

But Im a creep, Im a weirdo.
What the hell am I doing here?
I dont belong here.

I dont care if it hurts
I want to have control
I want a perfect body
I want a perfect soul
I want you to notice
When Im not around
Youre so fuckin special
I wish I was special

But Im a creep, Im a weirdo.
What the hell am I doing here?
I dont belong here.

Shes running out again,
Shes running out
Shes run run run running out...

Whatever makes you happy
Whatever you want
Youre so fuckin special
I wish I was special...

But Im a creep, Im a weirdo,
What the hell am I doing here?
I dont belong here.
I dont belong here.

Radiohead / Creep