sunnuntai 18. elokuuta 2013

Liminaalinen tila

Elämä kesän jäljiltä alkaa ehkä vihdoin asettua. En voi sanoa että henkinen kuoppa syntyi loman loppumisesta, koska minunlaisellani ihmisellä ei ole lomaa. Kuopat on tasoitettu, mutta vierastan vieläkin sitä vanhaa jota täytyisi alkaa tekemään.

Uusi elämänrytmini tuntuu olevan se, että valvon vähintään yhden yön viikossa. En osaa enää sammuttaa itseäni, jään valmiustilaan.Yritän suhtautua siihen uutena kiinnostavana piirteenä, en kielteisenä asiana. Viime viikon valvotun yön tuloksena tein itselleni aikataulun loppuelämälleni. Tyytyväisyyteni aikatauluihin ja suunnitelmiin kesti kaksi päivää, sitten epäusko ja turhauma palauttivat minut taas tylsyyteeni. Eihän minun unelmat koskaan toteudu.

Suunnitelmissani olisin lopulta palannut sinne mistä olen tänne tullutkin. Olisin hitaasti sammaloitunut sen suuren kotipihlajan alle. Siellä ei ole enää ketään, mikä minua viehättää. Mutta sitten ymmärsin, että ihmiskunta jota kohtaan tunnen suurta kipuilua ja pakollista riippuvuutta, on kuitenkin minulle välttämätön paha. Minulle tulisi sittenkin ikävä muita.

Elämä on luopumista. Siihen väliin juopumista.

Jungin mielestä kaikkien ihmisten ihmisyyteen kuuluu rajoittuneisuutta ja elämätöntä elämää. Oudot unet, fantasiat ja tunteet kumpuavat tästä. Kriisit ja romahdukset keski-iässä tai myöhemmin johtuvat näistä psyykkisen olemassaolon vajaaksi jäämisen kokemuksista. 

Musiikkia mielen kaaokseen: Coil "I don't want to be the one"

perjantai 2. elokuuta 2013

Menetetty paratiisi

Ehkä on aika kertoa totuus siitä miksi kaikki tämä tuttu on alkanut tuntua niin sietämättömältä. Minä ja ystäväni olemme saaneet kokea naisten paratiisin. Paratiisi ei ollut helppo paikka. Teimme töitä siellä koko valveillaoloaikamme. Yöt nukuimme, jos pystyimme, patjalla lattialla. Mutta kaikki tuollainen unohtui, kun rinnallamme teki töitä joukko kauniita nuoria miehiä. Niillä kaikilla oli pitkä enkelinkiharainen tukka, ja ne olivat ystävällisiä, kohteliaita ja osasivat tehdä mitä vain. Heidän ympärillään leijui huumaava miehen tuoksu. Me oltiin onnellisia siellä.

Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Lähtö paratiisista oli kolkko ja lohduton. Nyt vain vaikerramme ja voivotamme kaikki päivät ikäväämme, ripottelemme tuhkaa hiuksiimme. Miten päästä ohi tästä miehettömästä olotilasta? Miten päästä takaisin paratiisiin?


Taustamusiikiksi jotain imelää ja ikävöivää: 
Bobby "Blue" Bland "Ain't No Love In The Heart Of The City