maanantai 29. joulukuuta 2014

Voisin olla hyvä vihassa

Köyhän ainoa huvitus on hyvä mielikuvitus. Tätä mietin jäisessä maisemassa, kun ajatukset poukkoilevat lumesta taipuilevin puiden katveissa. On hetkiä, jolloin täytyy tulla tänne Syrjään, kuunnella ja katsoa maisemaa. Tiedostan että geeniperimäni puolesta minulla olisi erinomaiset edellytykset olla hyvä vihassa, mutta se ei ole minulle vaihtoehto. Ajattelin mennä hymyillen ja hurmaavana uuteen vuoteen. Olen kuvitellut itselleni uuden ihanan elämän. Melkein en malta odottaa sitä. 


lauantai 27. joulukuuta 2014

Elämään ei koskaan totu

Talvella täällä Syrjässä on pelottavampaa. Pimeässä on jotain, jolle ei voi antaa nimeä. Siinä on synkkyyttä ja tukahduttavaa pelkoa. Tiedostan sen, kunnioitan sitä, mutta keskityn oleellisempaan.

Tärkeintä on liekki. Sytyttää tuli hellaan. Lämmittää leivinuuni. Lämmittää sauna. Ja jälleen illalla lämmittää hella. Tärkeintä on elävä tuli ja sen lämpö, ruoka, uni ja unelmat. Unelmoin liekin hellyydestä ja intohimosta jolla se sivelee puun kylkeä. 

Minä pesen tätä taloa. Pesen pois isäni syntejä, äitini katkeruutta ja veljeni vihaa. Ja vielä yritän huuhdella pois omaa suruani.



perjantai 19. joulukuuta 2014

Joka tytöllä on siivet

Juvan ABC:n vessan peili väittää, että näytän hyvältä tänään. Viikonlopun prinsessa näyttää arkena kuitenkin maatiaiselta. Taas kerran joulukin yllättää tulemalla ajallaan, vääjäämättä. Olen sentään kuunnellut joululauluja joka päivä koko joulukuun. Teen uuden havainnoinnin itsestäni: juhlat ei tule ilman Loiria, hän kuuluu niin minun jouluun kuin juhannukseenkin.

Viime vuoden loppu kulkee haamuna rinnalla. Totesimme ystäväni kanssa, että joudumme korjaamaansen sen jälkiä pitkään. Ja sitten tämä vuosi, jota pelkäsin enemmän kuin mitään? Paljon haaveita ja suunnitelmia, mutta kaikki oli lähinnä selviytymistä. Jotakin liikahti ja ehkä särkyikin, lopullisesti.

Voi kai vain todeta: elämä jatkuu ja katson sen kulkua täältä etäältä. Ihmiset rakastuu, menee naimisiin, saa lapsia. Ja kuolema kulkee rinnalla. Se näkyy vanhojen miesten silmistä, vilahtaa bussin ikkunan ohi välkkyen.

Itkettää, ihan muuten vaan.





torstai 11. joulukuuta 2014

Kauneuden voimaton kaipuu

Ikäännyn.
Onnellisuuden rinnalla kulkee pahoinvoivuus.
Rakas, niin rakas Loiri kertoo ajatukseni parhaiten Leinon sanoin:

"
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkeen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
"


Eino Leino, Elegia: 1908