perjantai 19. joulukuuta 2014

Joka tytöllä on siivet

Juvan ABC:n vessan peili väittää, että näytän hyvältä tänään. Viikonlopun prinsessa näyttää arkena kuitenkin maatiaiselta. Taas kerran joulukin yllättää tulemalla ajallaan, vääjäämättä. Olen sentään kuunnellut joululauluja joka päivä koko joulukuun. Teen uuden havainnoinnin itsestäni: juhlat ei tule ilman Loiria, hän kuuluu niin minun jouluun kuin juhannukseenkin.

Viime vuoden loppu kulkee haamuna rinnalla. Totesimme ystäväni kanssa, että joudumme korjaamaansen sen jälkiä pitkään. Ja sitten tämä vuosi, jota pelkäsin enemmän kuin mitään? Paljon haaveita ja suunnitelmia, mutta kaikki oli lähinnä selviytymistä. Jotakin liikahti ja ehkä särkyikin, lopullisesti.

Voi kai vain todeta: elämä jatkuu ja katson sen kulkua täältä etäältä. Ihmiset rakastuu, menee naimisiin, saa lapsia. Ja kuolema kulkee rinnalla. Se näkyy vanhojen miesten silmistä, vilahtaa bussin ikkunan ohi välkkyen.

Itkettää, ihan muuten vaan.





Ei kommentteja: