sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kuolleessa hengessä

Mietitte varmaan mitä olen tehnyt viime aikoina? Me olimme matkalla. Kuljimme junalla halki Suomen, laivalla yli meren ja kävelimme jalkamme kipeiksi kaupungissa, jota rakastan. Se oli hyvä retki.

Nyt pidän sadetta syrjässä. Kuolleet ihmiset katsovat seinäkuvista. Olen minäkin joissakin niissä. Tulin tänne pakoon asioita joita en halua kohdata, koska jouduin taas välikappaleeksi ihmisten pahassaolossa. Se on väärin, se on kohtuutonta. Olen kostonhimoinen.

Lisäksi niitä seksiunia naisten ja miesten kanssa. Lopulta päädyn laiskasti ja passiivisesti Toisaalle. Siellä on tylsää. Joku 18-vuotias haluaisi minusta seksiseuraa. Minähän voisin olla hänen äiti. Tai ehkä juuri siksi.

Nyt tiedän miten haluan elää, mutten sitä, miten saavutan sen elämän. Minä uneksin, minä lennän, minä uneksin, minä raivoan.


a

lauantai 22. toukokuuta 2010

Joki ja virta

Ei joki vie, vaan virta. Jokikin on vain seisovaa vettä ilman liikettä. Se on huojuvaa, vellovaa, tummaa.

Kesän ensimmäinen siili oli jäänyt auton alle. Pienet jalat juoksivat elämään kuoleman.

Kevät, kesä, kuolema. Elä.

Tämä voi olla parasta minua. Enempään en kykene.


Sydän mustelmilla

Heräsin aamulla rintakipuisena. Sydämeni kohdalla on sinisenmusta mustelma. Outoa, sanoisin.

Kaikki kukkii voimalla. Kesän kasvaessa minä tunnen kuihtuvani. Ja silti olen mitä tuntevin. Ahdistus ja onnellisuus ovat loppujen lopuksi melkein sama asia, yhtä vaikeita kestää.

Todellisuudessa lopultakin kohtaamme toisemme. Kuolleitten miesrunoilijoitten jälkeen seuraavaksi parhaita ovat elävät miesrunoilijat. Minä toin oman kuolleen runoilijan tänään kotiin. Se on sänkyni vieressä, käden ulottuvilla, saatavilla.


sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kesän ensimmäinen ukkosmyrsky

Kaksi sielua,
toinen hyvyydelle, toinen pahuudelle.
Ja yö on, kuin ei olisi mitään,
muuta kuin tämä tihenevä pimeys.

Kaksi mieltä,
toinen kauneudelle, toinen rumuudelle.
Ja päivä on, kuin ei olisi mitään,
muuta kuin tämä avara tyhjyys.



----------
Lyön nauloja seinään, tyydytän estetiikan nälkääni.
Kun istun rappusilla, puhumme naapurin sedän kanssa enimmäkseen säästä.
Ja sitten tulee kesän ensimmäinen ukkosmyrsky.

Kaksi sielua

Menen nukkumaan vasta kun aamu jo alkaa sarastaa. Olen ollut taas ulkona, etsimässä. Harvassa on se jokin, joka koskettaa. Ja se tuoksu, miehen tuoksu puuttuu, se puhtaus minkä olen kerran aistinut. Voi mikä hölmö, mikä pelkuri olen ollut. Minussa on niin monta mieltä, monta sielua. Toinen niistä kaipaa sielun sekasortoa, toinen muuttumattomuutta.

torstai 13. toukokuuta 2010

Estoitta, antautuen

Olen aina pitänyt sen pojan tuoksusta, hän tuoksuu puhtaalle, saippualle.

Tänään tuli kesä. Vietimme sitä naisten seurassa, luonnollisestikin puhuen miehistä. Ja naisista. Minun ajatukseni välillä karkasivat, mutta oli hyvä olla siellä, muiden seurassa.

Ja ne unet. Viime yönä minä vihdoin antauduin, olin estoitta, avoinna. Jotakin on tapahtunut ja minä värisen sen edessä.

Vime aikoina

Viime aikoina olen nähnyt unta kaikesta siitä kipeästä joka minussa on. Unissani olen kertonut itselleni sen minkä olen sulkenut pois. Melkein en jaksa kestää sitä. Mutta on onneakin, on toivoa. Kaiken sen kipeän keskellä tunnen eläväni.

Maalaan silmät mustiksi. Minä menen.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Viemäri

Kaikenlaista paskaa sitä työnsä puolesta joutuu kuulemaan. Mutta sitähän asiakaspalvelijan työ on. Minulla vain sattuu olemaan viemäri aivan tukossa. Ei pitäisi tietenkään ottaa henkilökohtaisesti. Ei pitäisi ottaa ollenkaan. Tekee mieli huutaa.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Lämmin sana

Persoonattomia, tarkoituksettomia sanoja.
Ei-olemista, olemattomuutta, saavuttamattomuutta.

Kuulen koko ajan korvissani jyrinää, mutten löydä äänelle syytä.

Tuli on tänään ahne, sekään ei pidä tästä kosteudesta.
Savu menee maata pitkin.
Minua on sanottu selviytyjäksi, mutta mitä selviytymistä tässä on, tämähän on oikeaa elämää.

Sana on lämmin.
Sauna on nyt lämmin.

Taivaalla on tuhkaa

Taivaalla on ollut tuhkaa, mutta nyt sieltä sataa räntäistä ja rakeista lunta. Sisällä oleminen saa raivokkaaksi.

Näin unta eläimistä, jotka oli laitettu häkkeihin joissa ne pystyivät vain makaamaan sykkyrässä. Niillä oli sameat silmät, kuin kuolleilla kaloilla.

Kädessäni on haava josta vuotaa verta ja minä olen niin raivoissani, turhautunut. Kärsin kiltteydestäni, mitättömyydestäni. Mutta sellainen minä olen.

Kuuntelin tätä ihmisten kanssa, jotka rakastavat itsemurhaa. Minulle se on vain kaunis laulu.


lauantai 1. toukokuuta 2010

Huomennakin kai sataa

Aamut ovat toisinaan parhaita, joskus. On helpottavaa herätä aamuun, jossa ei ole mitään velvoitteita. Voi juoda vaikka kuohuviiniä suoraan pullosta ja unohtua omiin ajatuksiinsa.

Ulkona leijuu saippuakuplia. Hetkittäin tämä kaupunki tuntuu aivan tyhjältä, niin kuin minäkin.

Huomennakin kai sataa.


Järveltä tulee usvaa

Järveltä tulee usvaa. Usvan seassa on hahmo, se ei ole eläväinen. Vastaantulijat kysyvät olenko minä joku, mutten ole. Tänään lähes kaikki runot päättyivät kuolemaan.

Moni on lähtemässä jonnekin. Minulla ei ole sitä tarvetta, vähän edes muuttumiseen, enemmän muuttamiseen, muttei lähtöön.

Haluan hyviä loppuja.