lauantai 22. toukokuuta 2010

Sydän mustelmilla

Heräsin aamulla rintakipuisena. Sydämeni kohdalla on sinisenmusta mustelma. Outoa, sanoisin.

Kaikki kukkii voimalla. Kesän kasvaessa minä tunnen kuihtuvani. Ja silti olen mitä tuntevin. Ahdistus ja onnellisuus ovat loppujen lopuksi melkein sama asia, yhtä vaikeita kestää.

Todellisuudessa lopultakin kohtaamme toisemme. Kuolleitten miesrunoilijoitten jälkeen seuraavaksi parhaita ovat elävät miesrunoilijat. Minä toin oman kuolleen runoilijan tänään kotiin. Se on sänkyni vieressä, käden ulottuvilla, saatavilla.


Ei kommentteja: