sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kaksi sielua

Menen nukkumaan vasta kun aamu jo alkaa sarastaa. Olen ollut taas ulkona, etsimässä. Harvassa on se jokin, joka koskettaa. Ja se tuoksu, miehen tuoksu puuttuu, se puhtaus minkä olen kerran aistinut. Voi mikä hölmö, mikä pelkuri olen ollut. Minussa on niin monta mieltä, monta sielua. Toinen niistä kaipaa sielun sekasortoa, toinen muuttumattomuutta.

Ei kommentteja: