perjantai 29. huhtikuuta 2011

Arvottomat

Eräs yö olen sängyssä kahden samannimisen miehen kanssa. Se on tietenkin uni, mutta hämmentävän todellinen. Seuraavana päivänä toinen miehistä laittaa minulle sähköpostia. Todellisuudessa kaikki on tietenkin vain työtä.

Tuo uni onkin ainut miellyttävä asia koko viikolla. Päivä päivältä tunnen itseni yhä nöyryytetymmäksi. Käyn pankissa jossa minut hinnoitellaan. Käyn lääkärissä joka ripittää minua säännöllisten tarkastusteni laiminlyömisestä. Käyn kampaajalla jonka kaikkitietävä paremmuus saa minut väsyneeksi.

Enimmäkseen haluaisin vain nukkua ja itkeä, olla piilossa maailmalta. Tiedän että olen arvoton.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Nuoret koivut, vanha elämä

Metsä on tiheänään siiven iskuja, ilma täynnä linnunlaulua. Tätä en tunne missään muualla, tätä en kuule kuin nyt. On vain tämä aika, ei mitään muuta.

Entäs jos nukutkin ja heräät vavahten koivuen alta, näet niiden pulleat silmut, etkä muista. On kuin olisi ensimmäinen kevät.

Elämä on niin vanha, minäkin, ja silti nämä puut ovat tässä olleet aina, ennen minua.

Entä jos nukunkin, herään tähän uneen, näen nuorten koivujen mustat oksat, taivaaseen kurottuen, enkä muista.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pyhät ajat

Kevät tulee tänne aina myöhemmin. Marjapensaan oksat säpsähtävät yksitellen talven horroksesta, takapihan sulassa maassa käyskentelee jo kiireettömästi lehtokurppa. Sen kurnuttava ääni kuuluu tänne, tämän paikan kesään. Mutta vielä me odotamme sitä. Kissa etsii aurinkoiset paikat, uneksii sekin tulevasta, pesee välillä rapaiset varpaan välit. Minä jähmetyn sisälle, ikkunan lämpimään ja kirkkaaseen ruutuun, melkein en uskalla mennä ulos, rikkoa tämän hetken taikaa. Kaikki tuolla ulkona on niin pyhää, pyhää, rikkumatonta.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Ehkä olin jo

Todellisuuden hetkellinen sykähdys
Olotila, jälkitila, poistuma
Todellisuudessa ei ole palautusoikeutta
tai toistoa.

Ehdoton kevät
Ehdoton, tunkeileva valo
Ei saa katsoa kirkkauteen, ei saa jähmettyä
Ei saa jäädä tähän, ei saa unohtua hetkeen

Ehkä olin jo täällä aiemmin, ehkä kuljin jo ohi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Jotakin pientä

Jotakin pientä oli kuollut. Sillä oli pienet tassut ja keuhkot jotka ammottivat verestävinä.

En viivy tässä hetkessä. Mietin menneitä tai tulevia. Viime kesä elää muistoissa vielä levottomana.

"Tänä kesänä kaikilla on suuri elämän nälkä ja vietti. Olen yksi heistä jotka ahnehtivat. Aivan kuin juoksisi lyhenevän ajan perässä, yrittäen ehtiä elää tässä hetkessä kaiken loppuelämän. Kaikessa on mukana iloa, kaipuuta ja surumielistä kipua." (30.6.2010)

Ja kaikki muuttuikin lopullisesti. Ystävä on poissa ja minulla on taas nämä tunteet: iloa, kaipuuta ja surumielistä kipua.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

On ehkä hyvä että olen surullinen

Vähäuninen, vatsakipuinen ja päänsärkyinen viikko on takana. Ehkä kevät, ehkä elämä ylipäätänsä on hullaannuttanut minut. Unohdun ajatuksiini, kuvittelemaan elämän.

Hämmentävimmästä hetkestä vastasi mies joka tuli lentämällä toiselta puolelta maata, oli muutaman tunnin ja lähti pois. En ensin ymmärtänyt miksi menin niin sekaisin hänen läsnäolostaan, mutta sitten tajusin että hän todellakin näki minut, puhui minulle, kuunteli minua. Hän oli ystävällinen, kohtelias ja avulias, kysyi miten minulla menee, onko kaikki hyvin. Kukaan muu ei ollut aiemmin välittänyt minusta, kukaan muu ei ollut ennen huomannut minua. Miten voisin olla ihastumatta ihmiseen joka kohtelee minua noin?


sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Talven viimeinen päivä

En tietenkään nähnyt viime yönä unta Cat Stevensistä tai kiimaisista vanhoista miehistä. En tietenkään ole myöskään espoolainen lottovoittaja. Elämä tänään on harvinaisen samanlaista kuin eilenkin, vain lunta on vähemmän. Kiinteistöhuollon poika kerää lumen rippeitä ja lisää sitä ison kauhallisen ikkunani alle. Seuraan harakoiden perhe-elämää hellyydellä ja yritän löytää motivaatiolleni sanallista muotoa. Perusteluiksi ei riitä vain halu pois, kaikelle pitää olla myös ylevämmät tavoitteet. Mutta eihän elämäni koskaan ole ollut ylevää tai tavoitteellista. Tähän tarvitaan nyt hyvä tarina, niin kuin markkinoinnissa aina. Keksin siihen hyvän juonen ja uskon sen todeksi.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kissaihmiset

Kissaihmiset näkevät unia kissoista.
Kissanaiset näkevät unia kiimaisista miehistä.
Kissaihmiset menevät hämärässä ulos, kävelevät yksin.
Päässä soi jokin rakkauslaulu ja koirat ulkoiluttavat ihmisiä.

Unessa olen Pietarissa

Unessa olen jo Pietarissa, hotelli Moskovan hississä jossa kiimainen vanha mies lähentelee minua. Herään päänsärkyisenä, huomaan menettäneeni aamun ja heränneeni vasta harmaaseen päivään.

Toivon että vihaat minua nyt
niin kuin minä vihaan sinua
Voi miten vihaat minua
Ja minä kuin hullu

On paikkoja joista kukaan ei kirjoita ja on paikkoja joissa kukaan ei kirjoita.
Sellainen ei ole Pietari.

Lopultakin keväisin olen aina Pietarissa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kevättakki

Minä en ole sillä tavalla sivistynyt, että voisin häikäistä tiedoillani. Minä en ole sillä tavalla erityinen, jotta minut muistettaisiin kauneudestani. Minut muistetaan vain virheistäni tai tiukasta luonteestani. Minä olen sillä tavalla vaatimaton ihminen, että vain puutteeni huomataan, ei saavutuksiani. Minut huomataan vain silloin jos olen olemustani paremmissa vaatteissa tai itseäni hienommassa seurassa. Ja kun otan kaupasta itseäni kalliimman vaatteen, ryntää myyjä perääni varmistamaan että maksan sen ja kehuu sitten että olen valinnut kaupan parhaimman ja kauneimman takin. Olen sillä tavalla tyytyväinen ihminen nyt, että ymmärrän mitä haluan. Pitkästä aikaa minä tunnen haluni, ja voi kuinka minä haluan, haluan.