lauantai 9. huhtikuuta 2011

On ehkä hyvä että olen surullinen

Vähäuninen, vatsakipuinen ja päänsärkyinen viikko on takana. Ehkä kevät, ehkä elämä ylipäätänsä on hullaannuttanut minut. Unohdun ajatuksiini, kuvittelemaan elämän.

Hämmentävimmästä hetkestä vastasi mies joka tuli lentämällä toiselta puolelta maata, oli muutaman tunnin ja lähti pois. En ensin ymmärtänyt miksi menin niin sekaisin hänen läsnäolostaan, mutta sitten tajusin että hän todellakin näki minut, puhui minulle, kuunteli minua. Hän oli ystävällinen, kohtelias ja avulias, kysyi miten minulla menee, onko kaikki hyvin. Kukaan muu ei ollut aiemmin välittänyt minusta, kukaan muu ei ollut ennen huomannut minua. Miten voisin olla ihastumatta ihmiseen joka kohtelee minua noin?


Ei kommentteja: