lauantai 11. heinäkuuta 2015

Olen minä ollut

Olen minä ollut aina hyvä jossakin, nimittäin sulkemaan todellisuuden pois ja kääntymään sisäänpäin. Olen enemmän kuin jossakin muualla, olen joku toinen. Väkevänä virtaava toiseus saa minut tuntemaan itseni hyvin herkäksi, avoimeksi ja valppaaksi. Olen hereillä. Toisaalta, kesällähän tarvitsee nukkua vain vähän, joten valvon ja luen yöt läpeensä. Alan nukkumaan lopulta vasta kuuden jälkeen aamulla.

Olen menettänyt sieluni yölle, mutta vaatii rohkeutta tuntea se. On ymmärrettävä että pimeys ei tule taivaalta. Se nousee hitaasti maasta, vedestä ja puista kuin usva peittäen taivaan. Pimeyttä on myöskin meissä, joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Öisin sen läsnäolon tuntee vahvemmin.

Vaatii rohkeutta olla herkkä ja itkeä. On helpompaa itkeä muiden vuoksi, muuten vain, kuin kohdata oman itkunsa syy. Olen ottanut aikaa itkulle, mutta kyyneleitä ei tule. Itkemättömyys on kai jonkinlaista sitkeyttä, tyhmääkin. Vahvuuteni on se että tunnen heikkouteni. En kestä onnea. Kärsiminen on niin paljon helpompaa. Onnen eteen täytyisi tehdä jotakin.




maanantai 6. heinäkuuta 2015

Jos et rakasta minua niin tulisit edes uniini

Maailmani on pienentynyt aikalailla kotini seinien sisälle. Vietän laatuaikaa itsekseni, aikamatkailen omassa päässäni. Yöt vietän 1700-luvulla lukemalla aamuneljään historiallisia rakkausromaaneja.

En muista milloin olisin ollut viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani. Katselen sitä hieman vierain silmin ja pohdin keitä nämä ihmiset ovat täällä. 

Olen alkanut tutustua yhä enemmän naapureiheni. Yksi heistä kertoo kuinka hänen naapurinsa oli unohtanut ikkunansa auki ja miten läpiveto oli paukuttanut sitä päivän. Mietin kertoisinko mitä minä olin kuullut edellisenä yönä. Päätän ettei se ole sopivaa. Havahduin nimittäin rakkausromaanin ääreltä ulkoa kuuluvaan voihkeeseen joka syntyy ihmisten paritellessa. Päivällä takapihan nurmikolla nukkui hetken joku. En uskaltanut mennä ulos.

Toisena päivänä saan seurata pihalla naapurin lasten touhuja ja sitä kuinka opetellaan pyöräilemään ilman apupyöriä. Kissani kerää silityksiä ja taputuksia naapurin tädeiltä ja lapsilta. Se makaa vieressäni ulkona. Joskus se haluaisi mennä ojentamaan ohikulkevia koiria, jos ne jää sen mielestä liian pitkäksi aikaa maleksimaan hänen reviirilleen. Koirat ja niiden taluttajat eivät tiedä miten lähellä kuolemaa ne käyvät kissani läheisyydessä.

Epämukavuusalueeni tulee julkisilla paikoilla ja viettäessäni pitemmän aikaa isommassa ihmismäärässä. Alan tehdä riskikartoitusta paikalla olevista ihmisistä. Luokittelen heitä vaarattomiin, liian kännisiin, rettelöitsijöihin ja ääliöihin. Palaan mielelläni kotiini ja aikamatkaan pois kaikesta.

Eräänä yönä unirakastaja tulee uniini. Aamulla en muista kuka hän oli.
Yöt ovat minun. Tulisit taas minun uniini.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Murjotus maailmalle

Kesä toimii kuin junan vessa ja menee vääjäämättömästi toisin kuin ajattelin. Tunnelman kattoon nostattanut kesäkuu heittää minut painiotteella tatamille ihmenaisen roolistani. Olen taas se olematon työssäkäyvä köyhä, jonka elämä on yhtä taistelua. Mutta varmaan ansaitsen juuri tämän kaiken ja elämä koulii minua vielä suurempaan tarkoitukseen. 

Tänään kuitenkin haluan pitää murjotuspäivän ja murehtia kaikkea, mikä oikeastaan on salainen lempipuuhaani. Siihen kuuluu olennaisesti kaikenlaisten listojen ja laskelmien tekeminen, jotka lopulta unohdan ja hävitän. Mutta juuri tekohetkellään ne ovat hengenpelastajiani.

Mitä teen tänään -lista:
- murjota
- tee listoja
- heitä kaikki pois
- laihduta