lauantai 11. heinäkuuta 2015

Olen minä ollut

Olen minä ollut aina hyvä jossakin, nimittäin sulkemaan todellisuuden pois ja kääntymään sisäänpäin. Olen enemmän kuin jossakin muualla, olen joku toinen. Väkevänä virtaava toiseus saa minut tuntemaan itseni hyvin herkäksi, avoimeksi ja valppaaksi. Olen hereillä. Toisaalta, kesällähän tarvitsee nukkua vain vähän, joten valvon ja luen yöt läpeensä. Alan nukkumaan lopulta vasta kuuden jälkeen aamulla.

Olen menettänyt sieluni yölle, mutta vaatii rohkeutta tuntea se. On ymmärrettävä että pimeys ei tule taivaalta. Se nousee hitaasti maasta, vedestä ja puista kuin usva peittäen taivaan. Pimeyttä on myöskin meissä, joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Öisin sen läsnäolon tuntee vahvemmin.

Vaatii rohkeutta olla herkkä ja itkeä. On helpompaa itkeä muiden vuoksi, muuten vain, kuin kohdata oman itkunsa syy. Olen ottanut aikaa itkulle, mutta kyyneleitä ei tule. Itkemättömyys on kai jonkinlaista sitkeyttä, tyhmääkin. Vahvuuteni on se että tunnen heikkouteni. En kestä onnea. Kärsiminen on niin paljon helpompaa. Onnen eteen täytyisi tehdä jotakin.




Ei kommentteja: