maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tyhjät sielut

Vain koskettamalla voi tuntea. Kumpa joku tuntisi minut. Unessa on sanat, kädet ja ihmiset, ne kaikki jotka puuttuvat. Sielu on tyhjä.

Runotyttömäinen valmistautuminen kevään juhlaan on sirotella kuivuneita kukan terälehtiä hiuksiin, ottaa seuraksi muutama kuollut runoilija, aavistus melankoliaa ja eristäytä.





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

(älä kerro mitään itsestäsi)

Vaihdan kesäverhot. Eilen kaikki kissat alkoivat odottamaan kesää. Ne ilmestyivät ikkunoille ja parvekkeille tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen, tulevaan jonka vain ne tietävät. Talven alta paljastuneella nurmikolla hyppelehtivät rastaat, lasten pyörät on kaivettu esille.  Päätän aloittaa laihdutuskuurin ja syön jäätelöä.

Sunnuntait ovat lempeitä ja anteeksiantavia. Ne antavat lisätunteja pitkäksi nukuttujen aamujen tilalle. Lopulta ehtii kirjoittaa kaksi työhakemusta, pestä pyykkiä ja jättää tänäänkin astiat tiskaamatta.Voi kuunnella ranskalaista rokkia ja ajatella Heitä Jotka Ovat Rakkaita.


Musiikiksi Noir Désir "Le Vent Nous Portera"



Kevät tekee meistä harhaa

Kesän aavistus on saapunut kaupunkiin tuoden kissoille ja kissaihmisille poltteen kupeille. Tässä vaiheessa kesä tuntuu vielä epätodelliselta. Jokainen kesä aikuisuudessa on kuin ensimmäinen, sellainen pieni ihme ja salainen toive. Samalla muistot syvenevät lapsuuteen ja satumaisiin kesiin. Ehkä minun ei koskaan pitänyt tulla aikuiseksi. Minun olisi pitänyt jäädä juoksemaan räsyisessä mekossani niityille ja metsiin, vain vaivoin tiedostaen että aikuisuus tavoittaa joskus myös minut.

Mitä ikäiseni naiset tekevät keväällä? Meidän pitäisi saada miehet hyväilemään kupeitamme, tulemaan saman vällyn alle. Yritän luoda tuota itsevarmaa, häpeilemätöntä naisellista ylpeyttä myös itseeni. Suoristan selkäni, yritän nostaa rintani ja unohtaa kiloni. Missä ne koreat pojat olivatkaan?


Itsetunnon kohotusmusiikiksi: Värttinä "Miinan laulu"


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pitkään kypsytetty, itkevä

Jostakin saapuu takatalvi. Tulee kylmä joka jää iholle ja seuraa huoneisiin. 

Tämä päivä on pyhitetty minulle ja sohvalle. Läsnä on myös hyvän viikonlopun ainekset, melankolia, tuo ainainen tuttu. En löydä mitään sanoja itselleni. Mutta siinä sohvalla maatessani Bukowski puhuttelee minua ja puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Olen yksin yksinäinen. Olen yksin kaikkien kanssa. Mutta onneksi kaikki kuolleet runoilijat ovat luonani. 

Bukowski puhuttelee minua. On vieläkin ikävä jonnekin, josta en tiedä vielä mitään. On aika joka muuttaa kaiken tutun ja turvallisen. On aika joka tekee minusta epämukavan. On aika mennä. On aika opetella ranskaa ja unohtaa jälleen kaikki.


Musiikiksi: Juice Leskinen Grand Slam "Yölento"

torstai 4. huhtikuuta 2013

Löydä minut tästä kaupungista

Kevät. Olen sanonut sen jo monesti, mutta kevät iskee minuun aina lujaa. Minua ei vie marraskuu, sen tekee tämä aika. Valo kuluttaa minut ohueksi, rikkinäiseksi, likaiseksi. Minä olen yhtä iloinen kuin talven jäljiltä paljastunut koiran paskan. Taivas kestää kaiken, mutta ehkä minä en.

Kevät tuo juopottelijat kaduille ja toreille, paikallisbussin takapenkille huutamaan ja haisemaan. Todellisuudessa haluaisin saman nousuhumalaisen, turruttavan olon kuin he.

Aivan niin kuin joki juoksee aina vaan, niin minäkin yhä ja aina, koska pelkään pysähdystä. Mietin kuin lintu kevätmuuttoa, uutta kotia, uutta kaupunkia..  Ja niinkuin valtameri heittäytyy aina ja ikuisesti rannoilleen, minäkin haluan tuntea tuon ikävän.

Samalla toivon että joku löytäisi minut tästä kaupungista.


Otsikko on lainattu Mari Ahokoivun sarjakuva-albumista Löydä minut tästä kaupungista (Asema 2009).