sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pitkään kypsytetty, itkevä

Jostakin saapuu takatalvi. Tulee kylmä joka jää iholle ja seuraa huoneisiin. 

Tämä päivä on pyhitetty minulle ja sohvalle. Läsnä on myös hyvän viikonlopun ainekset, melankolia, tuo ainainen tuttu. En löydä mitään sanoja itselleni. Mutta siinä sohvalla maatessani Bukowski puhuttelee minua ja puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Olen yksin yksinäinen. Olen yksin kaikkien kanssa. Mutta onneksi kaikki kuolleet runoilijat ovat luonani. 

Bukowski puhuttelee minua. On vieläkin ikävä jonnekin, josta en tiedä vielä mitään. On aika joka muuttaa kaiken tutun ja turvallisen. On aika joka tekee minusta epämukavan. On aika mennä. On aika opetella ranskaa ja unohtaa jälleen kaikki.


Musiikiksi: Juice Leskinen Grand Slam "Yölento"

Ei kommentteja: