perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ruman kaunis

Tämä uusi kotini, joka on ruman kaunis ja kotoisan rähjäinen. Rakastan sitä. Ensimmäistä kertaa tunnen kotiutuneeni jonnekin, vaikka muutto oli itsessään pakottava. Ikkunoistani avautuu nyt rauhoittava mielenmaisema. Katson kuinka aika ja veneet lipuvat ohitseni. Minulla ei ole minnekään kiire. 

Tähän aikaan kesästä luonto ja minä olemme väkevänä elämästä ja taikuudesta. Hetken verran jaksan uskoa ihmeisiin ja rakkauteen. Mutta kaikki on katoavaista ja pian häviän taas metsänpeittoon. Näin on ollut ja tulee olemaan.



lauantai 27. toukokuuta 2017

Kun aika on

Suurmiehen kuolema kosketti ja itketti loputtomasti. Mieleeni syöpyi lähtemättömästi Narvan marssi, kirkosta ulos keinahteleva saattue, emerituspiispan kumarainen olemus ja pohjattoman surullinen katse. Monet puhuivat siitä kuinka Suuri Suomalainen oli ajoittamisen mestari. Myös hänen lähtönsä oli sellainen. Tulemme aina muistamaan tämän vuoden ja päivän.

Hyvää taivasmatkaa.






keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Lähellä, iholla ja viileänä

Ainahan voisi puhua säästä ja siitä kuinka kevät antaa odottaa itseään. Minulle aika on toisenlaista, enkä osaa puhua lämpötiloista tai kevätkylvöistä. Tiedän vain että keväisin minun täytyy muuttaa, koska minulla on tämä linnunmieli. Lähdön lähestyessä tulen yhä väsyneemmäksi. Ennen itseäni täytyy hoitaa velvollisuudet, jotka vie voimiani. Myös kuolema pysyy lähellä ja tietoisuudessa. Hekin, jotka luulin jo kuolleen, kuolevat yhä uudelleen ja ehkä nyt lopullisesti. Elämä on niin kuin aina, herkkää ja epävarmaa.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Oletko käynyt joskus mielessäsi?

Joskus keskiviikko on vain pitkittynyt maanantain perätila. Mietin maanantain mahdollista abortointia samalla kun luen edessäni olevaa tilannetta: hän haluaa pitää minusta, hän ehkä pitää minusta, kun taas hän ei missään nimessä pidä. Poistun tapaamisesta kuin rutistettu tyhjä kaljatölkki, suljen hetken pois ja pakenen muistojeni ensiaputilaan. Kaikki tuntuu tapahtuneen kuin äsken: mies kääntyy rakkaus silmissä puoleeni asemalla, sulkee minut syliinsä turvaan ja suutelee pitkään päästämättä irti. Ja silti sitä ei ole voinut koskaan tapahtua. Pidän näistä mieleni mahdottomista muistoista. Ne ovat todellisimpia ja lämpimämpiä kuin totuus.

Väsyneessä mielessäni pidän itselleni vielä puolustuspuheenvuoron keskiviikon palavereille ja minusta pitämättömille. Minussa on naurua, jota ette tule koskaan kuulemaan. Minussa on hyvyyttä, jota ette tule koskaan tuntemaan. Minussa on supernaisen voimia, jota ette tule koskaan kokemaan. Ja minä olen aina ollut hyvien puolella. 



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Raskas sade tekee talvesta kevään

Lumisade alkaa juuri samaan aikaan kuin eilenkin. Sateellakin on oma aikansa. Raskaasti se tulee maahan ja kastelee luihin saakka. Olisipa juuri tänään, tänä sunnuntaina joku. Hän jonka kanssa olla vain hiljaa, sanaakaan sanomatta katsella sadetta ja tietää silti että kaikesta olisi ymmärrys.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Tuleville ajoille, hyville ja pahoille

Unohdin itkeä ja sääliä itseäni sunnuntaina. Annan maanantaille mahdollisuuden korjata asian, mutta oikeastaan en jaksa. Mitään. Talvi on kirkkaimmillaan, mutta minä pidän sen ulkona, niin kuin elämänkin. Ja silti kuvittelen että joku päivä lähden ja otan oman osani kaikesta. Miten helvetin urhoollisesti minä pidän yllä uskoa paremmasta ajasta ja siitä, ettei tämän huonommin asiat voi enää olla. Eihän se pidä paikkaansa. Aina voi olla asiat huonommin ja tulee vielä olemaankin. Täytyy siis tyytyä tähän hetkeen ja muistaa että kaikki tulee vielä olemaan toisin.



tiistai 21. helmikuuta 2017

Musiikkia jota emme edes kuule

Musiikki. Muistin sen ensimmäisenä aamulla herättyäni. Kuulen usein unissani musiikkia. Viime yönä kuuntelin Canned Heatin kappaletta On The Road Again. Ehkä se johtui siitä että mietin eilen linnunmieltäni ja sitä että kesän kynnyksellä todennäköisesti taas muutan, koska se vain on minun mieleni. Mutta luulen että monesti musiikki jota kuulen unissani, ei ole edes todellista, vaan sävellän itselleni unimusiikkia. Viime aikoina olen kuitenkin hyräillyt hereillä ollessani enimmäkseen Taboon teemaa. Taboo on auttanut minua selviytymään viikienkien jättämästä tyhjyydestä ja ikävästä. Onneksia on HBO Nordic ja television brittimurhasarjat. Elämässä on sentään jotain järkeä ja asioita joita odottaa.