Sinne ja takaisin

"Pääasema"

Helteiset ja hektiset kaksi viikkoa on kulunut uudessa kodissa ja työssä. En ole jaksanut tehdä muuta kuin kulkea töistä kotiin. Kaikki uusi vierii syliini ja yritän ottaa koppeja samalla kun juoksen liikkuvaa junaa kiinni. Nyt annan hetken itselleni luvan tuntea väsymystä, ikävää ja pettymystä. Samalla pelkään, että parin vuoden takaiset tuntemukset Pohjoisessa alkavat uusiutua näillä korpimailla ja romahtelen parin viikoin välein pelkkää epätoivoani.

Aina minä haluan jonnekin - pois. Ja kun olen poissa, pelkään että katosin.

Kaikeksi onnekseni voin nousta junaan ja antaa sen viedä minut päiväksi kotiseudulle oman heimoni luokse. Kun aamun väsymys junassa kaikkoaa, alan tuntea kuinka matka itsessään eheyttää ja voimauttaa minut vain sillä, että kuljen syvemmälle kotiseudulleni. Olen nyt kaikessa vanhassa ja turvallisessa. Kuljen entisessä kotikaupungissani kaikessa hiljaisuudessa tuttuja paikkoja. Tapaan sattumalta muutaman tutun taiteilijan, juttelen niitä näitä ja annan illalla junan taas viedä minut pois. Kotona tunnen kuinka pystyn taas mihin vain.




Kommentit

Suositut tekstit