keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Välähdyksiä

Bussimatka. Isokokoinen lumiukko yllättävässä paikassa. Ukolla on valtavan kokoinen penis ja havusta tehty karvoitus. Hymyilyttää. Tänään ei ollutkaan kovin epämiellyttävä paikallisbussikokemus.

tiistai 30. joulukuuta 2008

Keskikohta

Elämän kuin monien asioidenkin suhteen on havaittavissa alku, keskikohta ja loppu. Elämässä nämä vaiheet toistuvat montakin kertaa. Omalla kohdalla toivon ettei paksu keskikohta (kirjaimellisestikin) ole tullut jäädäkseen pitkäksi aikaa, vaan jokin miellyttävä uusi alku ja muutos olisi tuloillaan. Nämä ajatukset varmaankin loogisesti johtuvat yhden kalenterivuoden loppumisesta ja toisen alkamisesta.

Vuoden 2008 tulos:
- järkyttävä stressi
- suuret pettymykset
- liikaa töitä
- lisäkilot
+ yllättävän hyvä paineensieto kyky ja henkinen kestävyys
- / + todelliset ihmissuhteet vastakkaiseen sukupuoleen = 0, virtuaalisuhteet vastakkaiseen sukupuoleen = kymmeniä ja kymmeniä
+ yllättävän monta uutta kaveria facebookissa
+ 1 uusi blogi
+ 1 ulkomaan matka


Lista asioista mitä ehkä pitäisi tehdä vuonna 2009:
- hanki uusi elämä
- hanki uusi koti
- hanki uusi kännykkänumero
- hanki paremmat hermot
- hanki pankkitilille rahaa (mieluiten hyvin vähällä vaivalla)
- hanki hyvää kasvovoidetta
- etsi kadonnut vyötärö
- pese astiat useammin kuin kerran kahdessa viikossa

maanantai 29. joulukuuta 2008

"I think I'm Dumb.."

I'm not like them
But I can pretend
The sun is gone,
But I have a light
The day is done,
I'm having fun
I think I'm dumb
Or maybe just happy

Think I'm just happy

My heart is broke
But I have some glue
Help me inhale
And mend it with you
We'll float around
And hang out on clouds
Then we'll come down
And have a hangover

Have a hangover..


Nirvana / Dumb

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Talven valo

Rakastan talven valoa. Se on viileä, rauhoittava ja melankolinen. Näen valon juuri ja juuri verhojen välistä. Ikkunalasi on likainen, mutta en aio pestä sitä koskaan.

Tänään menen ulos. Mutta mitään muuta erityistä en tee, pysyttelen jossakin muualla ajatuksissani. Ajattelen ja kaipaan vähän kuolleita, enimmäkseen heitä joita en edes tuntenut, mutta jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti.


lauantai 27. joulukuuta 2008

"I can't see the end of me.."

Mikään ei näytä muuttuneen sitten viime kerran. Olin hetken poissa ja elin yksinkertaista elämää syrjässä, suorittaen arkea. Tuijotin ruudusta elokuvia ja nautin siitä, mitä voisi kohdallani sanoa välttämättömäksi yksinäisyydeksi. Tuo elämä voisi riittää minulle.

Nyt olen taas täällä ja kaikki harmini näyttävät odottaneen paluutani. En halua mennä tänään vielä ulos. Pidän itseäni hetken suojassa jossakin toisaalla mielikuvituksessani.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Hauras




Näinä aikoina elämä tuntuu kovin hauraalta, läpinäkyvältä, heikolta. Itseään on vaikea erottaa ympäristöstä ja ympäristö tuntuu liian painostavalta, se määrittelee minun elämän piirin.

Jotenkin olen läsnä, mutta häilyn. Pimeitä hetkiä tulee ja teen outoja asioita. Säikähdän itsekin. Seurauksena on, että tovin päästä naapuri tulee huutamaan minulle.

En tunne oloani täällä hyväksi. Tämä ei tunnu enää kodilta, vaan vieraalta paikalta. Yhtäkkiä olenkin paha ihminen, vaikka elänkin vain pienesti, omaa pientä elämääni. Mutta taidankin olla iso paha susi, joka puhaltaa tämän talon nurin.

torstai 18. joulukuuta 2008

"Castles Made Of Sand"

"And so castles made of sand fall in the sea, eventually"
(J. Hendrix)

tiistai 16. joulukuuta 2008

Tummaa

Näin viime yönä painajaista.
En saa koskaan unissani huudettua, mitään ääntä suustani.
Olen mykkä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kuukauden teemaruno

Kaikki nämä päivät
jotka tulivat ja menivät
enhän minä tiennyt
että se oli elämä

- Stig Johansson -

lauantai 13. joulukuuta 2008

"time is slipping away.."

Tästä tulet aina sinä, ystäväni J. mieleen.

Litra maitoa ja kossua

Eilen illalla olin niin väsynyt etten jaksanut mennä nukkumaan. Päädyin katsomaan telkkaria. Istuin kiikkutuolissa ja kissa nukkui sylissäni syvää unta.

Aamulla eteiseen tuli jostakin toisaalta ruuan tuoksua. Sanoisin että makaronilaatikkoa. Tai minulle se oli aamu, joillekin jo päivä. Jääkaapissani ei ollut kuin vajaa litra maitoa sekä kossua. Kumpaakaan ei tee mieli, ainakaan vielä.

Petasin päivällä kissalle uuden pedin ja joulu tuntui tosi kaukaiselta. Taivas näytti roikkuvan maassa asti. Ei huvittanut mennä ulos. Olisin kyllä mielelläni mennyt kävelylle ja miettinyt sanoja. Vietin siis iltapäivää yhden lempipuuhani parissa, vittupaskan pois heittämisessä. Sitä rojua on yllättävän paljon, aivan väsyttää ajatuskin.

Ilahduin myös siitä kuinka moni ystäväni otti minuun tänään yhteyttä. Näen heitä lähipäivinä ja huomenna menen kaupungille ihmisten pariin.

Nyt on vieläkin iltapäivä, vaikka minusta on jo yö.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Pieni ja hento ote

Kuuntelen vanhaa musiikkia. Etsin jotain joka vie pois täältä. Muistelen pieniä onnen hetkiä, kosketuksia. Kuten häntä, pientä valkeatukkaista tätiä, taiteilijaa, jonka tukkaa sain kammata muutama aika sitten. Ne muutamat minuutit hänen kanssaan veivät jonnekin myyttisiin maailmoihin. Tuntui myös kipeältä, kun ymmärsin elämästäni puuttuvan vanhojen ihmisten läheisyys, heidän tarinat ja viisaudet. Loppujen lopuksi elämästäni puuttuu kokonaan ihmiset.

Muistan myös jonnekin kauemmaksi, aikaan jossa elin ja olin joku muu. Ne ajat olivat hyviä, ikävöin niitä. Kaipaan taas sitä, että voisin muuttua joksikin toiseksi. Joskus osasin sen.

Ajattelen myös vähän sitä, että ikäännyin. Tuntuu että menetin taas jotain. Siis aikaani ja elämääni. Aloittaisinko huomenna sen?

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Rutiinit

Yksi perinteisimpiä sunnuntaitoimiani on itkeminen. Yleensä se tapahtuu kun luen sanomalehteä ja kuolinilmoituksia. Muiden suru ja ikävä tarttuu minuun ja kyyneleet ropisevat paperille. Ehkä en edes itke heidän itkujakaan, vaan omiani.

Tänään itkin ihan muuten vaan. Ehkä pettymystäni, väsymystäni, kykenemättömyyttäni. Ne kyyneleet tulivat jostakin syvältä, kuumina ryöppyinä. Käperryin.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Hetkiä

Joskus olo on samaan aikaan tyhjä ja täyttynyt, haikea ja helpottunut. Seuraavaan asiaan ei osaa keskittyä, kun ajatukset viipyilevät jossakin eilisessä. Sen ohittamiseen tarvitaan jokin välivaihe. Teen taas lähtöä, syrjään hiljaisuuteen. Siellä hetket keskittyvät päivän kiertoon ja pieniin asioihin. Siellä asiat unohtuvat, minäkin.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Värinää

Joillakin on valtavan hyvä taito manipuloida ja murtaa ihmisiä. Minun mittani täyttyi aamulla. Tämä vuosi on selvästikin verottanut voimiani, sillä enhän saisi sanoa että en voi, en pysty, nyt riittää. Olin aamuisen kohtaamisen jälkeen vain värisevä hermokimppu, heikosti läsnä täällä. En haluaisi ensiviikon tulevan, sillä se tuo kuitenkin lisää henkistä koitosta.

En muutenkaan jaksa kauheasti puhua tai ajatella sanoja. Olen valtavan väsynyt. Ennemminkin annan musiikin puhua puolestani. Lähden vähäksi aikaa muualle. Ehkä sen jälkeen jaksan taas.


tiistai 25. marraskuuta 2008

"I thought I was someone else, Someone good. "

Kuuntelin biisiä viikonloppuna monia ja monia kertoja. Taas kerran tuntui että kuulin sanat vasta ensimmäistä kertaa. Jotenkin ne sopivat tähän hetkeen, näihin aikoihin, mielentiloihin.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Taakka

Turhautumisen estokeinojani nro 1. Kun elämä on vittupaskaa, yritä päästä siitä eroon. Niinpä koko eilisen illan aina yhteen asti yöllä heitin pois kaikkea turhaa elämästäni. Käytännössä se tarkoitti viittä isoa kassillista keräyspaperia.

Vaikutus oli huomattava, siis henkisesti. Tuo monen kilon lasti paperia tuntui heti lähtevän taakastani, olen nyt vapaampi lähtemään. Myös ilma yksiössäni tuntui raikastuvan pölyisten paperien hävityksen myötä.

Kaikkein oudointa on kuitenkin se, että tuon roskamäärän häviäminen asunnostani ei oikeasti näy missään. Pöydät, hyllyt, lipasto notkuvat edelleen epämääräisiä paperi- ja lehtipinoja täynnänsä. Kuinka on mahdollista että tavaran määrä sisällä pysyy vakiona huolimatta siitä kuinka paljon kannan sitä ulos?

lauantai 22. marraskuuta 2008

One day is fine, the next is black

Juuri kun tunsin selvinneeni kaikesta tänä vuonna eteeni tulleesta vittupaskasta, alkaa Simeon kuiskimaan. En halunnut Simeonia tänään kylään, mutta se vain ilmaantui äkkiä kesken päivän. Se toistaa kaiken sen minkä jo tiesin, ja muistuttaa kaikesta siitä minkä halusin unohtaa.

Luulin että vaatimattomuus kaunistaa, mutta se tekeekin minusta helposti hyväksikäytettävän ja nyöryytettävän. Minun elinpiirini on niin pieni ja nyt vain tämä huone. Tarvitsen uuden elämän, eikä se välttämättä ole täällä. Come Clarity.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Yöllisiä

Joitakin kuvia joistakin pimeän ajan matkoista.



tiistai 18. marraskuuta 2008

Yön tummuva taivas

Syrjässä, kaukana poissa, yössä on paljon enemmän elämää. Itse kukin meistä suorittaa askareitaan, jotkut valossa, jotkut pimeydessä. Siellä pimeys on toisenlaista. Se on tukahduttava ja aistit sekoittava kokemus. Se on samalla turvallinen syleily että musertava rutistus.

Tämän päivän ja huomisen välissä on hetki, joka melkein saa minut pelosta sekaisin. Koen ajoittaisia harhoja, aistin pimeyttä, kuuntelen sen ääniä. Tiedostan ja annan tunteiden vallata, hetkeksi. En tiedä kumpi on pelottavampi kokemus, yö vai pimeys.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Ajan taju

Joskus on hyvä muistaa laittaa asiolle piste ja lopettaa vatvominen. Itsetutkiskelu ja analysointi ei kiinnosta minua tällä hetkellä. Tai tarkemmin ajatellen minulla on ollut viime aikoina vapautunut ja vahva olo. Olen voittanut vuoden, johon laitoin paljon toiveita ja odotuksia, mutta mikä toikin pettymyksiä ja ahdistusta.

Luulin etten selviä muutoksesta, mutta olenkin välinpitämätön asiaa kohtaan. En jaksa ajatella itseäni juuri nyt tässä. Toisaalta pelkään, että jos pysähdyn, lakkaan olemasta. Olenkin unelmoinut, miettinyt tulevia, kuvitellut itseäni uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tietoisuus on läsnä, en epäile enää itseäni, voin tehdä mitä vain.

torstai 6. marraskuuta 2008

Marraskuu on kuukausista pahin

Viime yönä näin unta isästä. Hän oli siinä elossa ja olimme koko perhe maalla, arkisissa toimissa. Olin taas lapsi, oli kesä ja olimme ulkona. Tunnelma oli silti outo, mutta niinhän aina unissani.

Nykyään isä niin monesti nukkuu unissani ja minulle kerrotaan ettei hän enää herää. En koskaan usko sitä ja yritän herättää hänet, onnistumatta.

Isän voimat hiipuivat eräänä yönä marraskuussa. Tämä kuukausi on niin surullinen, niin kipeä, monia kyyneleitä täynnä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Unohdus

Olin vuosien kuluessa unohtanut, että rakastan myös Bonoa. Päätin korjata asian ja keskittyä lähitulevaisuudessa enemmän häneen. Ajattelin siis etääntyä todellisuudesta, ihailla kaukaisesti häntä ja pysytellä kotona. Se auttanee samalla syrjäytymistä, johon aion myös panostaa enemmän.

Yöllä valvoin kolmeen. Öiseltä taivaalta kuului jylinää ja näkyi valoja. Se pelotti, valvotti. Joku oli eksynyt. Seurasin yötä varovasti ikkunasta sekä jänistä, joka kaikesta välittämättä ruokaili vastapäisellä ruohikolla.

Aamulla koin oudon ennaltatietämisen tunteen ja tilanteen. Ja väsymyksen, valtavan väsymyksen. Huomasin myös unohtaneeni kaiken, mitä viime viikkoon ja kuukauteen tulee. Olin kai aloittanut syrjään vetäytymiseni.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Pieniä ymmärryksiä

Bono lauloi "And you give yourself away". Aivan kuin olisin kuullut sen ensimmäistä kertaa. Se kuulosti todelta, hyvältä ja ymmärsin sen.

Aamu toi tulleessan myös oivalluksen. Ymmärsin, että jostakin on elämässäni kulunut seitsemän vuotta. Nyökyttelin itsekseni. SE selittää paljon, uskon numeroon seitsemän. Kaikki tämä tarve muutokseen ja samanaikainen muutosvastarinta, sen selittää seitsemän.

Olen helpottunut. Mutta kaiken kaikkiaan, nämä pienet ymmärrykset eivät muuttaneet elämääni.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Talviaika

Aika tuli raskaana, tummana peittona ylle ja tuntui kipuna ruumiissa. Samalla moni muukin asia on muuttumassa. En tiedä kumpi on pahempaa; tietoisuus vääjäämättömästä ajan kulumisesta vaiko lopun odotus.

Samaan aikaan jokaisella tuntuu olevan oma riivaajansa vaivanaan. Kuhina käy siellä ja täällä. Minun riivaajani kertoo outoja asioita, valvottaa ja pitää kärsimättömänä. Se pistää etsimään ja haluamaan sitä ja tätä, mutta ei anna vastauksia tai ratkaisuja. Lopulta jää vain epätietoisuus, kiukku siitä, että jokin asia on minusta riippumaton, vaikka se koskeekin juuri minua.

Kysehän on siitä, että kaikki tavoittelevat omaa onneaan ja parastaan. Joskus ne vain ovat niin vääriä tekoja toisia kohtaan. Minä itsekin vellon omassa kurjuudessani. Tiedän että yhteinen hyvä on tavoite, mutta ajattelen omaa parastani ja mikä minusta tuntuu hyvältä. Hiljaa toivon että minua ymmärretään. Niinpä riivaajani, sanotaanko että hänen nimensä on vaikka Simeon, on tyytyväinen,sillä kärsin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Siellä toisaalla

Uusi harrastukseni vie mielenkiintoni ja aikani mitä useammin. Elämä siellä Toisaalla tuntuu olevan niin paljon mielenkiintoisempaa ja todellisempaa kuin Täällä.

En ole varma mitä teen ja haluan sieltä Toisaalta. Seuraan, ihmettelen, tulen ja menen, juttelen monien kanssa.

Väärinymmärryksiltä ei voi silti välttyä. Joku suuttuu minulle ja toivottaa minut pois, sillä olen ymmärtänyt koko asian väärin, etten olekaan tosissani.

Väistän ja jatkan oloani. Mielestäni me emme kumpikaan ole oikeassa tai väärässä. Miten kukaan voi määritellä sen kuinka olla oikein tai väärin?

lauantai 25. lokakuuta 2008

Alku

Jotakin mikä tuntuu aina omalta kun sen kuulee.


When you were here before
Couldnt look you in the eye
Youre just like an angel
Your skin makes me cry
You float like a feather
In a beautiful world
And I wish I was special
Youre so fuckin special

But Im a creep, Im a weirdo.
What the hell am I doing here?
I dont belong here.

I dont care if it hurts
I want to have control
I want a perfect body
I want a perfect soul
I want you to notice
When Im not around
Youre so fuckin special
I wish I was special

But Im a creep, Im a weirdo.
What the hell am I doing here?
I dont belong here.

Shes running out again,
Shes running out
Shes run run run running out...

Whatever makes you happy
Whatever you want
Youre so fuckin special
I wish I was special...

But Im a creep, Im a weirdo,
What the hell am I doing here?
I dont belong here.
I dont belong here.

Radiohead / Creep