sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Rutiinit

Yksi perinteisimpiä sunnuntaitoimiani on itkeminen. Yleensä se tapahtuu kun luen sanomalehteä ja kuolinilmoituksia. Muiden suru ja ikävä tarttuu minuun ja kyyneleet ropisevat paperille. Ehkä en edes itke heidän itkujakaan, vaan omiani.

Tänään itkin ihan muuten vaan. Ehkä pettymystäni, väsymystäni, kykenemättömyyttäni. Ne kyyneleet tulivat jostakin syvältä, kuumina ryöppyinä. Käperryin.

Ei kommentteja: