tiistai 18. marraskuuta 2008

Yön tummuva taivas

Syrjässä, kaukana poissa, yössä on paljon enemmän elämää. Itse kukin meistä suorittaa askareitaan, jotkut valossa, jotkut pimeydessä. Siellä pimeys on toisenlaista. Se on tukahduttava ja aistit sekoittava kokemus. Se on samalla turvallinen syleily että musertava rutistus.

Tämän päivän ja huomisen välissä on hetki, joka melkein saa minut pelosta sekaisin. Koen ajoittaisia harhoja, aistin pimeyttä, kuuntelen sen ääniä. Tiedostan ja annan tunteiden vallata, hetkeksi. En tiedä kumpi on pelottavampi kokemus, yö vai pimeys.

1 kommentti:

sari kirjoitti...

Valo sekoittaa askareeni.Uskallan paremmin hengittää pimeässä.