lauantai 22. marraskuuta 2008

One day is fine, the next is black

Juuri kun tunsin selvinneeni kaikesta tänä vuonna eteeni tulleesta vittupaskasta, alkaa Simeon kuiskimaan. En halunnut Simeonia tänään kylään, mutta se vain ilmaantui äkkiä kesken päivän. Se toistaa kaiken sen minkä jo tiesin, ja muistuttaa kaikesta siitä minkä halusin unohtaa.

Luulin että vaatimattomuus kaunistaa, mutta se tekeekin minusta helposti hyväksikäytettävän ja nyöryytettävän. Minun elinpiirini on niin pieni ja nyt vain tämä huone. Tarvitsen uuden elämän, eikä se välttämättä ole täällä. Come Clarity.

Ei kommentteja: