maanantai 25. huhtikuuta 2011

Nuoret koivut, vanha elämä

Metsä on tiheänään siiven iskuja, ilma täynnä linnunlaulua. Tätä en tunne missään muualla, tätä en kuule kuin nyt. On vain tämä aika, ei mitään muuta.

Entäs jos nukutkin ja heräät vavahten koivuen alta, näet niiden pulleat silmut, etkä muista. On kuin olisi ensimmäinen kevät.

Elämä on niin vanha, minäkin, ja silti nämä puut ovat tässä olleet aina, ennen minua.

Entä jos nukunkin, herään tähän uneen, näen nuorten koivujen mustat oksat, taivaaseen kurottuen, enkä muista.

Ei kommentteja: