tiistai 18. syyskuuta 2012

Myrskyn ratsastajat

Syysmyrsky kolisee ja ulisee parvekkeella. Se vie minut unitilassa Pariisin taivaan alle. Henkeni leijuu siellä Morrisonin kanssa. Minä olen, minun henkeni leijuu. En kuitenkaan irtoa, en koskaan lennä tai voi ohjata itseäni.

Seuraavana päivänä tulee päänsärky, väsymys ja ärtymys. Miksi tämä pysähdys, tylsyys ja hiljaisuus? Odotan yötä ja sielujen vaellusta. 

Ei kommentteja: