perjantai 2. joulukuuta 2011

Ystävät menneet jo edeltä

Yöllä: uni jossa mies kiihkeänä suutelee minua. Mutta sitten tulee sota, menen metsään piiloon, pelkään ja odotan ilmaiskua joka tuhoaa kotini. 

Kello 11: herään ja mietin tunnin ajan mahdollisuutta nousta ylös sängystä.

Kello 12: nousen ja tiedän melkein menettäneeni päivän.

Kello 15: on jo pimeää. Maailma katoaa enkä uskalla mennä valon ulkopuolelle. 

Kello 18: käyn K-lähikaupassa ja himoitsen kauppiasta.

Kello 20: Mozart! Mozart! Se soi nykyään herkeämättä mielessäni. Mozartilla on syynsä ja yritän ymmärtää sen.
  
Mozart: Requiem - Lacrimosa
 

Ei kommentteja: