maanantai 31. lokakuuta 2011

En enää koskaan ikinä

Miten outo viikonloppu, miten epätavallisia kohtaamisia, mitä väärinymmärryksiä, miten paljon häpeää. Yhdessä hetkessä elämä, kuolema, menneisyys ja nykyisyys. Miten monta kertaa kaikki on jätettävä ja jälleen kerran kohdattava uudelleen.

Taas uudelleen ja uudelleen huomaan mikä pettymys itselleni olenkaan, en minä kuulu tänne, en halua olla täällä. Ja samaan aikaan minulla on mahdollisuus lähteä, enkä siltikään pysty vielä.


Musiikkia sielun ikävään: 



1 kommentti:

SARI HAKALA kirjoitti...

voi puluseni.lennä.