torstai 12. huhtikuuta 2012

Hänen olivat linnut

Kestää aikansa että saan itsestäni ihmisenkaltaisen. Sänky syyttää petaamattomana silmiäni, siinä on vielä yön kiihkoa jäljellä. Eläimelliset halut vaivaavat, kun pienet teot, mutta suuret sanat sysäävät arjen raiteeltaan, hypnoottiseen transsiin, elämän tanssiin.

Tätä aikaa vaivaa ahdinko ja kuuntelun tarve, hiljainen läsnäolo. Miehet puhuvat, minä kuuntelen, sisimmässäni itken heidän ahdinkoaan ja vilpittömyyttään. Haluaisin suojella heitä kaikelta, viedä pois heidän pahansa, sillä heidän ovat unelmat ja maailma.

Olen minäkin kokenut ja kohdannut elämää (valehtelee). Kaikki nuo tarinat joita kuulen - eikö ne ole sitä? Tunnistan kyllä kuinka elämä kulkee ohitseni ja hymyilen sille vaivaantuneena kuin etäiselle tutulle. Sisimmässäni tiedän että joillekin kuuluvat unelmat, toisille linnut.

Ei kommentteja: