keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kaikkea paitsi oikeaa elämää

Tärkeintä kai olisi oppia tuntemaan oma kehonsa, koska sielunliikkeitään ei voi hallita. Mutta sen tunnistan, että kaipaisin taas etäisyyttä työhön, jotakin aivan muuta. En saa enää pidettyä mieltäni keveänä. Kaikenlaiset pienet säröt alkavat taas harmittamaan ja kasvamaan suuremmiksi. Ja kierre on taas valmis, raivo kasvaa.

Ja hetkittäin ei vain muista mitään, mitä olikaan tehnyt tänään, eilen, kuukausi sitten, vuosi sitten. On vain tyhjyyttä ja epämiellyttäviä tuntemuksia.

Unet, nekin ovat liian lyhyitä ja keveitä, unohtuneita. Mutta jotakin hyvää muistan niistä. Se liittyi välittämiseen, hyväksymiseen ja ystävyyteen.

Ei kommentteja: